”
Hattara bittara, karu naakarla” eli neljä munaa, kiitos. Jos haluaisin aamupalapöytään viisi munaa, pyytäisin ”paha bittara”.
Taannoinen talvilomareissu Sri Lankaan oli mielenkiintoinen sukellus pienen, mutta historialtaan suuren ja rikkaan saarivaltion elämään. Entisen Ceylonin historia ulottuu yli kymmenen tuhannen vuoden päähän.
Hyvin traagistakin historiaa tämän kauniin saaren historiaan liittyy, sillä viimeisin vuonna 1983 alkanut pitkä, hirmuiseen verilöylyyn päättynyt sisällissota loppui vasta vuonna 2009.
Pinta-alaltaan suurin piirtein entisen Uudenmaan läänin kokoisella saarella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä. Heistä suurin osa kuuluu joko buddhalaisiin singaleeseihin tai hindulaisiin tamileihin. Meidän lomapaikkamme lähiseudulla Negombon kaupungin alueella oli kuitenkin paljon myös katoliseen kirkkoon kuuluvia kristittyjä. Virallisia kieliä ovat sinhala ja tamili.
Kuten monissa muissakin kielissä, myös sinhalassa on hauskoja yhtymäkohtia suomen kieleen. Jo lähes 30 vuotta talvet Sri Lankassa asunut suomalainen isäntäpariskuntamme näytti esimerkiksi kartasta paikannimiä, joissa on selvää suomea: Suruveli, Akkaraipattu, Mahasilava ja Kalupahana.
Emäntämme varoitti meitä sanasta, joka huolimattomasti äännettynä tarkoittaakin ihan muuta. Nimittäin sammakko on sinhalaksi gemba, kun taas gimba tarkoittaa sitä naisen elintä, joka v-alkuisena muunnoksena kuuluu ikävä kyllä jo monen lapsenkin sanavarastoon.
Päätinkin, että on parempi pysytellä elekielessä ja englannissa tai korkeintaan sanoa joskus kiitos: (e)stuti tai bohoma (e)stuti -paljon kiitoksia.
Vajaa kolme viikkoa on lyhyt aika tutustua Intian eteläpuolella sijaitsevaan saareen, jota ovat hallinneet niin portugalilaiset, hollantilaiset kuin englantilaisetkin. Päällimmäiseksi jäivät mieleen ystävälliset ihmiset ja ihmispaljous, vehreät teeviljelykset ja kauniit vuoristoalueet saaren eteläosassa, Adams Peakin pyhiinvaellusvuori, norsujen orpokodin asukkien marssi alas joelle, kulkukoirat, vapaina vaeltavat lehmät, siat ja muut kotieläimet, kolmipyöräiset ”triikkarit” (tuk-tukit), kaoottinen liikenne sekä jätehuolto, jota ei monin paikoin ole. Palavat roskat aidan viereen ja palamaan!
Jäin kaipaamaan aurinkoa ja yli 30 asteen lämpöä, halpoja vaatteita ja elintarvikkeita, tuoreita, herkullisia hedelmiä sekä sikäläistä ruokaa. Egg Hoppersit, papadamit, pol sambolit, lunu mirikset, rice and curry -annokset, brinjalit, buffalocurdit ja kookoskakut veivät kielen mennessään.
Onneksi monia aineksia saa jo Suomestakin, joten voin kotikeittiössä srilankalaisen ruoan äärellä sulkea silmäni ja palata muistoissa unohtumattomalle paratiisisaarelle.
Merja Halinen
toimittaja