– Jos mä vastaan tähän kyllä, niin mitä sitten tapahtuu, tutkailen älypuhelimeni näyttöä.
Pelkään vähintään maailmanloppua, vaikka sehän on vain pieni kone, hieman kämmentä suurempi, ei siis mikään ydinreaktori.
Elämä on nykyään tietokoneissa, tableteissa tai älypuhelimissa. Tabletti eli tietokone on uusi seuralainen; se on televisio, radio, levysoitin, dekkari, kamera, puhelin, tietosanakirja, kartta, sanakirja, kielikurssi, pasianssi… Se on useimmiten kädessä, jopa kirjaa enemmän. Pelottavaa, sillä se on aikasyöppö, joka uhkaa kasvaa kiinni käteen.
Se, mikä pitää hieman erossa, vieraannuttaa, on ikä. Auttamatta olen vanha, sillä tietotekniikkaa juoksee ravihevosen lailla edelläni, kun minä olen kilpikonna. Yritän sinnitellä, mutta helposti jään tauolle, mutustelemaan salaatinlehteä. En kerta kaikkiaan jaksa hosua tämän kehityksen perässä.
Niin, pitäisi, totta kai, etten tipahda ihan kelkasta. Valtaosan asioistasi hoidat jo tietokoneella; maksat laskusi, katsot lempiohjelmasi, uusit lääkereseptisi ja passisi, opiskelet uutta kieltä, lue lehdet tai kirjat, viestittelet lastesi kanssa, varaat lomamatkan, ostat uuden villapuseron… Lista on loputon ja kasvaa vuosi vuodelta.
Toisaalta on kehittyvässä tietotekniikassa hyviäkin puolia. Voit esimerkiksi vakoilla lapsiasi. Voit urkkia, ovatko he edelleen hengissä eli koska he ovat viimeksi käyneet what upissa, instagramissa tai facebookissa. Mutta varo, ettet paljastu. Ja muista käyttäytyä somessa, sillä lapsista ei ole mikään sen nolompaa kuin äiti, joka söpöilee julkisesti. Tosin se kyllä hellittää, kun lapsetkin vanhenevat. Tai siihen ainakin luotan.
Hyvä puoli on myös sen tuomat muutamat uudet mahdollisuudet. Voit katsella reaaliajassa webkamerasta, minkälainen sää on toisella puolen maailmaa, jos haluat tietää. Ja voit ostaa koneesi kaupasta tai lainata kirjastosta e-kirjan tai e-äänikirjan.
Tai kuulemma voin, sillä tätä en vielä koplaa. Olen ajanut kyllä pari ohjelmaa tablettiini ( katsoin vaskikirjastojen ohjeista). Siitä, mitä ajoin, ei minulla ole aavistustakaan, sillä en ole vielä edennyt pidemmälle. Kotona haluan kirjani oikeana kirjana.
Mutta kun kerran voin lainata kirjat myös tablettiin tai kännykkään, niin se pelastaisi minut raahaamasta matkoille painavia kirjoja. Täytyisi vain ensiksi kerätä voimia selvittääkseni, miten se tapahtuu. No, kesään on vielä aikaa.
Eija Isotalo
Toimittaja