Maija Karala
Rusakoiden ja metsäjänisten kiima-aikaa vietetään parhaillaan. Oikeastaan se jatkuu aina elokuulle saakka, mutta vauhti hiljenee vuoden edetessä. Kosiomenoihin kuuluu hurjia ajojahteja ja nyrkkeilyotteluita.
Rusakot voivat näihin aikoihin kokoontua peltoaukeille jopa monikymmenpäisiin joukkoihin. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä naaraat ovat hedelmällisiä kerrallaan vain muutaman tunnin.
Urosten välinen kilpailu on kovaa, mutteivät naaraatkaan istu kainoina pellonlaidassa sulhoa odottelemassa. Ne ovat yhtä suuria kuin uroksetkin, eivätkä epäröi läimäyttää tungettelevaa kosijaa korville. Useimmat rusakoiden nyrkkeilyottelut ovatkin itse asiassa uroksen ja naaraan välisiä.
Takaa-ajotkin ovat usein naaraiden aloittamia. Hedelmällinen naaras juoksuttaa koko lähiseudun uroksia saadakseen selville, kenen kunto kestää parhaiten. Näin parittelukumppaniksi valikoituu terve uros.
Toisinaan rusakkouros parittelee myös metsäjänisnaaraan kanssa. Vanhoissa eläinkirjoissa kerrotaan risteymien olevan lisääntymiskyvyttömiä muiden lajiristeymien tapaan, mutta tarkempi tutkimus on osoittanut toisin. Metsäjäniksen verta kantaa Itä-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan viidennes rusakoista.
Kun rusakko levisi Suomeen 1900-luvun alkupuolella, risteytyminen luultavasti johtui siitä, että rusakot olivat levinneisyytensä äärirajoilla harvinaisia. Niiden oli vaikeaa löytää omanlajistaan kumppania, mutta metsäjäniksiä oli runsaasti.
Nyt tilanne on keikahtanut päinvastoin. Rusakot ovat suuressa osassa Suomea runsaslukuisia, mutta metsäjäniksen kanta on taantunut. Metsäjänisneidot joutuvat etsimään seuraa suuremman sukulaislajin keskuudesta.
Molemmat jänislajit saavat useita poikueita vuodessa. Maaliskuun paritteluista syntyy huhti-toukokuun taitteessa hankipoikasia. Nimi on täällä etelässä harhaanjohtava, ovathan hanget jo nyt jotakuinkin mennyttä. Pohjoisessa poikaset joutuvat kuitenkin värjöttelemään pälvilaikuissa hankien keskellä.
Kesäkuussa syntyvät lehti- tai heinäpojat, elokuussa sänkipojat. Tämän huikean lisääntymistahdin mahdollistaa jänisten lisääntymisbiologian erikoisuus: naaras voi kantaa kohdussaan yhtä aikaa kahta eri-ikäistä poikuetta! Ensimmäisten syntyessä toinen setti voi olla jo kehittymässä.
Ilmankos pitkäkorvat menestyvätkin niin hyvin. Ainakaan pärjääminen ei jää lisääntymistahdista kiinni.