Päiväsaikaan laulavat linnut ovat vielä vähissä, mutta öisessä metsässä kevät on kiivaimmillaan. Pöllöparit kuuluttavat reviiriään ja valmistelevat pesintää. Huuhkajat siirtyvät jo pian sanoista tekoihin. Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolella, kun maassa on vielä lunta.
Mahtava huuhkaja on Euroopan suurin pöllö. Suuri naaras voi painaa neljä kiloa ja on siipiväliltään yli puolitoistametrinen. Kevätöinä sen tunnistaa kumeasta ”huu-uu”-huudosta, joka voi kantaa kilometrien päähän.
Huhuilu tunnetaan pöllöjen tavaramerkkinä, mutta kaikki suomalaisetkaan pöllöt eivät suinkaan huhua. Varpuspöllö ääntää pehmeästi ”pjyyt” kuin punatulkku, helmipöllö puputtaa, lehtopöllö viheltää ja suopöllö puuskuttaa kuin höyryveturi.
Huuhkajan pikkuserkku sarvipöllö kyllä huhuilee, mutta paljon huuhkajaa korkeammalla äänellä, kuten sen pieneen kokoon sopiikin.
Nykyään huuhkajaa päästään toisinaan ihailemaan ihmisasutuksen lähelläkin. Se voi pesiä kalliohyllyn tai puun juurakon sijaan vaikkapa soramontun laidalla tai kerrostalon katolla.
Edelleen huuhkaja on silti ihmisarka. Pesimäaikaan siitä on paras pysyä loitolla, sillä se hylkää pesän hyvin helposti. Arvellaan, että tämä käyttäytyminen on peruja vuosisataisesta vainosta. Huuhkajan ei kannata ottaa riskiä, että ihminen tappaa sen pesälleen. On parempi jättää pesä pienimmästäkin vaaran merkistä ja yrittää uudelleen seuraavana vuonna.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 09.03.2017 julkaistusta lehdestä