Kävin viime viikonloppuna katsomassa pientä veljenpoikaani. Sikeästi nukkunut vauva ei tosin minun vierailuani huomioinut.
Pari päivää aiemmin harmittelimme isäni kanssa, että tuore tulokas ei tullut maailmaan hieman aikaisemmin, jolloin hänellä olisi ollut sama syntymäpäivä kuin isoisällään. Sattumoisin silloin oli myös minun nimipäiväni.
Lähes kaikki lähisukulaiseni ovat syntyneet keväällä, mutta minä synnyin syksyllä. Tärkeimmät syntymäpäivät pitää toki muistaa muutenkin, mutta minulla on erityisen helpot päivät muistettavina.
Isoveljeni juhlapäivä on oma syntymäpäiväni takaperin ja pikkuveljeni juhlii puolestaan aprillipäivänä. Isäni merkkipäivän kohdalla kalenterissa lukee oma nimeni ja äitini syntymäpäiväänkin on olemassa helppo laskutoimitus.
Muuten syntymäpäiviä ei juuri muistaisi ellei olisi Facebook niistä muistuttamassa. Pieni muistikuva yleensä on, että kuka juhlii milloinkin, mutta ilman muistutusta ei ketään osaisi onnitella.
Entisessä kotikaupungissani asui paljon kuntosalilla viihtynyt mies, jonka muisti oli hämmästyttävä. Sittemmin jo edesmennyt mies muisti kaikkien nimipäivät ulkoa ja tiesi kuka on kenellekin sukua.
Vaikka miehen elämä ei muuten ollut aina niin helppoa, oli hänelle kuitenkin kehittynyt kadehdittava muisti. Itse osaan helposti luetella esimerkiksi hiihdon maailmancupin pistelaskusysteemin, mutta tuttujen lasten nimet ja työpaikat häipyvät päästä nopeasti.
Muisti on myös siitä kummallinen, että tietyt asiat pysyvät kirkkaina mielessä, kun taas toiset katoavat. Jokin tietty kappale vie automaattisesti tuttuun paikkaan ja joidenkin sanat pysyvät päässä läpi elämän.
Syntymäpäivien lisäksi puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Oma numeroni on ollut sama vuodesta 1998 lähtien, joten olisi noloa unohtaa se. Sen lisäksi muistan vanhempieni numerot sekä useampia jo käytöstä poistettuja lankapuhelinnumeroita menneisyydestä. Oma työnumeroni on hiljalleen painunut mieleen, vaikka varmuuden vuoksi sen vielä tarkistan, kun joku sitä kysyy.
Vaikka sitä joskus hajamielisyyttään unohtaa ostaa maitoa kaupasta tai ei millään saa mieleen puolitutun vastaantulijan nimeä, pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että muisti pelaa edes kohtuullisesti.
Vaalikopissa ei sentään tarvitse muistaa kuin korkeintaan kolme numeroa ja onneksi senkin voi vielä tarkistaa moneen kertaan. Siitä huolimatta monet tuntuvat unohtavat numerot äänestäessään. Tulevissakin vaaleissa Aku Ankka voittanee monet oikeat ehdokkaat.
Risto-Matti Kärki
tuottaja