400-vuotiasta Uuttakaupunkia juhlittiin eilen monin tavoin. Kuten syntymäpäivän viettoon yleensä kuuluu, keitettiin myös juhlakahvit.
Pari viikkoa sitten puolestaan juotiin vaalikahvit äänestyskopilta palatessa. Monessa kodissa hörpittiin varmasti myös mitalikahvit Lahden MM-hiihtojen aikaan.
Kahvi- ja paahtimoyhdistys kertoi hiljattain, että suomalaiset juovat yhä eniten kahvia maailmassa. Määrä on vuosien saatossa vakiintunut noin kymmeneen kiloon vuodessa jokaista suomalaista kohden. Kupeiksi muutettuna kahvia kuluu joka päivä 4–5.
Määrällisesti siis mikään ei ole muuttunut, mutta kahvimakumme näyttää hiljalleen muovautuvan tummempien suuntaan. Nyt jo noin 18 prosenttia ostetusta kahvista on tummapaahtoista, kun vielä viisi vuotta sitten peräti 94 prosenttia kaikesta juodusta kahvista oli vaaleapaahtoista.
Oma kahvinkulutukseni lienee keskimääräistä, vaikka muutama vuosi sitten vähensinkin sitä huomattavasti. Aamuisin menee mukillinen, joka vastaa kahta kupillista, ja töissä päivästä riippuen 1–2 kupillista lisää. Viikonloppuaamuisin yleensä keitän kaksinkertaisen määrän ja esimerkiksi vanhempieni luona vieraillessani kahvia kuluu iltapäivällä ja vielä illallakin.
Perinteisessä vaaleapaahtoisessa kahvissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta huomaan yhä useammin valitsevani kaupasta tummemman vaihtoehdon tai esimerkiksi reilun kaupan kahvia.
Joillekin kahvi on kuitenkin niin pyhä asia, että kun tietty merkki on valittu, ei siitä niin vain luovuta. Se tuttu paketti otetaan jopa reissulle mukaan. Minulle maistuu ihan hyvin paikallinenkin kahvi, mutta en tuomitse kahvipaketin kanssa matkustavia. Eihän sitä väkisin kannata juoda ”pahaa kahvia”, jos ei tykkää.
Sitä pahaa kahvia nimittäin tulee liiankin usein vastaan. Vahvan kahvin ystävänä laihan kahvin juominen tuntuu aina pahalta, mutta yleensä ei kehtaa valittaakaan. Ihmiset, jotka eivät itse juo kahvia, eivät aina osaa mitata oikeaa määrää puruja.
Huoltoasemakahvit ovat usein kauan sitten keitettyjä ja automaateista tulee niin kuumaa juomaa, ettei maulla ole oikeastaan mitään merkitystä.
Kahvia – hyvää tai pahaa – juodaan silti, koska se liittyy niin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Mummon keittämistä kahveista ei kehtaa kieltäytyä. Ystävien tai tuttujen kohdalla kahvi on puolestaan oiva tekosyy ylipäätään tavata.
Opiskeluaikoina kahvi taas liittyi normaaliin päivärutiiniin. Suosimani opiskeluravintolan kahvi oli suoraan sanottuna kamalaa, mutta niin vain sitäkin tuli juotua joka päivä useamman vuoden ajan.
Keitetään nyt kuitenkin oikein hyvät kahvit ja nautitaan kaikessa rauhassa.
Risto-Matti Kärki
tuottaja