Olen elämässäni mokaillut ja törttöillyt monella tavalla. Nuorempana tunsin näistä itse aiheutetuista sähläyksistäni paljon enemmän häpeää kuin nykyään. Tekevälle sattuu on käyttökelpoinen turvahokema, kun tekisi mieli painautua maan alle.
Oli lohdullista lukea Helsingin Sanomista viikko sitten, kuinka Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja kolmen lapsen isä Erkka Railo kertoi arjen kömmähdyksistään. Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on haastavaa.
Railo päivittää Twitter-tilillään mokiaan niin, että muutkin kuin hän itse voivat niille nauraa. Tai ei häntä kyllä naurata juuri sillä hetkellä, kun huomaa Helsingin junassa, että perheen jääshow –näytöksen liput ovat jääneet kotiin Turkuun. Vitsit ovat vähissä myös silloin, kun miehen kalenterissa on merkintä tee puhelinsoitto, mutta hän ei tiedä kenelle pitäisi soittaa.
Tässä armottomassa kohelluksessa lohduttaa, kun nauretaan yhdessä, Railo sanoo. Niinpä, tuumailin miehelleni Hesarin äärellä ja aloin muistella omia kommelluksiani. Kerran onnistuin kiertämään aamulla hiusharjan tukkaani niin, että se ei lähtenyt irti muutoin kuin kuontaloa leikkaamalla. Olihan se aika eksoottinen syy myöhästyä töistä.
Pari kertaa olen kiireessä vetänyt housut aamulla jalkaani, enkä ole huomannut niiden sisälle illalla jääneitä sukkahousuja. Ystävälliset lähimmäiset ovat sitten huomautelleet varovaisesti, että rouvan lahkeista roikkuu jotakin ylimääräistä.
Kerran saavuimme perheen kanssa keskiyöllä isoäidin syntymäpäiviltä ja tajusimme, että avaimet ovat sisällä. Eipä siinä auttanut muu kuin rikkoa pikkuruinen saunan ikkuna ja työntää kuopus siitä sisälle. Enää tämä kikka ei toimisi.
Viime aikoina minulle ei olekaan sattunut mitään kummempaa kämmiä, tuumailin ääneen miehelleni. Ai niinkö väität, hän murahti. Ai niin, juurihan pari päivää sitten aamulla hädissäni ihmettelin miehelleni kadonneita autonavaimia. Hänen ystävällisen puhelinkonsultaationsa avulla ne löytyivät aamutakkini taskusta.
Mutta palataanpa vielä tutkija Railoon. Hänen kasvonsa ovat näiden kuntavaalien aikana viimeistään tullut tutuksi monelle. Mitä todennäköisimmin juuri Railo kommentoi tuloksia tuoreeltaan medioissa huomenna sunnuntaina.
Jäämme odottamaan tutkija Railon mielenkiintoisia analyyseja huomisista vaaleista. Ja sitä ennen olisi suotavaa, että me äänestäjät huolehtisimme omalta osaltamme siitä, että tutkijalla olisi ainakin äänestysprosentin suhteen positiivista kerrottavaa.
Perinteinen äänestysmenetelmä eli numeron kirjoittaminen kynällä äänestyslippuun on tapahtuma, jossa ei ole mahdollisuus ainakaan vahingossa mokata. Erilaiset käsialat kyllä voivat joskus aiheuttaa päänvaivaa ääntenlaskijoille, joten numero kannattaa kirjoittaa selkeästi ja niin kuin koulussa on aikoinaan opetettu.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja