Pääsiäinen ei lapsena kuulunut lempijuhliini. Inhosin mämmiä ja kirkkomusiikkia, sukulaisvierailuille oli pakko pukeutua ärsyttäviin sukkahousuihin ja ulkona yleensä satoi räntää. Mutta yksi hieno juttu pääsiäisessä oli, nimittäin pääsiäiskukko.
Pääsiäiskukko tuli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja muni sängyn alla jätettyyn pahvirasiaan suklaamunan. Sellaisen oikean suklaamunan minkä sisällä oli sormus. Parhaimpia olivat ne sormukset, joissa oli vaaleanpunainen ”kivi”.
Meillä jokaisella kolmella lapsella oli oma munan muotoinen, keskeltä avattava pahvirasia, jotka kaivettiin varastosta esille hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Minun rasiani kuvituksena oli painettuja pikkutipuja ja ehkä kanakin. Siskollani oli sen sijaan upea sininen, käsinmaalattu rasia, jonka hän oli joskus saanut papaltaan. Jos en aivan väärin muista, niin rasia oli kuvitettu pääsiäismunia maalaavan pupun kuvalla. Eräänä pääsiäisenä perheen koira kävi syömässä suihinsa koko pupurasian suklaamunineen kaikkineen ja siitä riitti itkua pitkäksi aikaa.
Pääsiäiskukko tuli siis yöllä salaa munimaan meidän lasten huoneisiin. Koskaan emme tietenkään kukkoa nähneet. Usko pääsiäiskukon olemassaoloon oli kuitenkin vankkumaton. Olinkin ylen hämmästynyt, kun kuulin ettei pääsiäiskukko käynyt koskaan naapurissa. Taisivat naapurin lapset olla tosi tuhmia.
Munivaa pääsiäiskukkoa ei tosiaankaan tunneta kaikkialla Suomessa. Syynä tähän on se, että kukko liittyy erityisesti ortodoksisiin perinteisiin. Meidänkin perheeseen pääsiäiskukko tuli Viipurissa syntyneen äitini kautta.
Ortodoksiperinteen mukaan pääsiäiskukko munii pääsiäisaamuna, juuri silloin kun Jeesus nousee haudasta ja paastonaika päättyy. Muna symboloi uutta elämää ja mahdollisesti myös Jeesuksen hautaa, päältä sileä kuin kivi, mutta sisältä täynnä elämää.
Kukkohan oli taas se lintu, joka Raamatun pääsiäiskertomuksen mukaan lauloi kun Pietari oli kolmasti kieltänyt tuntevansa vangitun Jeesuksen, aivan kuten Jeesus oli ennustanut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut”.
Kukkoa pidetäänkin kristinuskossa valppauden symbolina, eräänlaisena omanatuntona. Tästä syystä kirkontorneja koristaa usein kukko. Se valvoo heikkouksille altista seurakuntaa.
Tarkemmin ajateltuna muniva kukko on tietysti täysin järjenvastainen, mutta niin on moni muukin pääsiäiseen liittyvä juttu, kuten luudalla lentävät noidat. Jännitystä ja riemua pääsiäiskukosta riitti kuitenkin monelle vuodelle ja on se sama veijari piilotellut myös minun lasteni pääsiäismunia.
Rauhallista pääsiäisaikaa kaikille. Ensi viikolla sitten juhlitaan.
Maija Ala-Jääski
toimittaja