Työniloa

0

Ravintolakokki. Nuorisotyönohjaaja. Työnjohtaja. Projektipäällikkö. Ja yllätys, yllätys autonrakentaja. Muun muassa tällaisiin hommiin on viime viikkoina etsitty Uudessakaupungissa.

1300 avointa työpaikkaa reilun 15 000 asukkaan kaupungissa on harvinaista herkkua koko valtakunnassa ja missä tahansa maailman kolkassa.

Uudenkaupungin vauhdilla laskeva työttömyysprosentti on oiva syy kilistellä simalaseja vappuna, suomalaisen työn päivänä.

Työ luo hyvinvointia. Suo, kuokka ja jussi -meiningistä on ollut hyötyä, kun täällä on raivattu tietä kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille. Asenteella on ollut merkittävä vaikutus niin autotehtaan kuin monen muunkin täällä toimivan yrityksen menestystarinaan. Pitää olla tahtoa ja sisua tekemiseen ja uskoa siihen, että siitä syntyy jotakin hyvää.

1960-luvulla autotehdas syrjäisen Suomen pikkukaupungissa oli monien mielestä pähkähullu ajatus. 1990-luvun laman vuodet olivat autokaupungille vaikeita, ja moni oli valmis upottamaan kuokan suohon. Nyt tiedämme, että noista ajoista selviäminen vain vahvisti uskoa omaan tekemiseen.

Suomalaisen Työn Liiton Suomi 100 Made by Finland -kampanjassa nostetaan valokeilaan inspiroivia tarinoita suomalaisen työn tekijöistä. Jokaisen työ on arvokasta, ja sillä on tärkeä osa kokonaisuudessa.

Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala sanoo, että suomalaiset tarvitsevat toisinaan ulkopuolisen kertomaan, että täällä tehdään asioita hyvin. Pystymme mihin vain, kunhan emme itse aseta kyvyillemme rajoja.

Työelämään liittyvää keskustelua ovat leimanneet viime aikoina puheet rahasta. Se on tärkeää ja välttämätöntä, mutta entistä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota työviihtyvyyteen. Työ voi ikävä kyllä luoda myös pahoinvointia.

Mitä tarkoittaa työnilo ja mistä se syntyy? Siitä, että työpaikoilla on riittävästi tekijöitä ja että työntekijät kokevat olevansa arvostettuja.

Kannustavan, innostavan ja avoimen ilmapiirin luomisessa riittää työsarkaa työpaikoilla. Vastuu on tietysti johtajilla, mutta myös työntekijöillä. Työelämässä pätee sama sanonta kuin elämässä muutoinkin: keskity sellaisiin asioihin, joihin voit vaikuttaa. Itsekseen tai selän takana jurputtaminen eivät vie asioita eteenpäin.

Luin ristiriitaisin tuntein Helsingin Sanomista juttua, jossa Manhattanilla uraa tehnyt Tero Kuittinen vertaili yhdysvaltalaista ja suomalaista työkulttuuria (HS 23.4.). Suomalaisia teknologiafirmoja markkinoiva Kuittinen pohti, miksi jenkki elää työmoodissa vuorokauden ympäri, mutta suomalainen uupuu liikaan työmäärään.

Jos haluat kontaktisi säilyvän et voi sanoa soittajalle sori, kello on paljon, palataan huomenna, kolmen lapsen perhearkea elävä Kuittinen väittää.

Minulle kelpaa suomalainen tapa tehdä töitä. Pidän työstäni, ja teen sitä ainakin perheeni mielestä välillä liikaa. Silti en ymmärrä ajatusta, että töiden parissa pitäisi viettää 12–24 tuntia vuorokaudessa. Tasapaino elämään löytyy, kun aikaa riittää työn lisäksi vapaa-ajalle ja harrastuksille.

Nautin vappuna vapaapäivästä, ystävistä ja siitä tunteesta, että minulla on mukava työ, johon voin palata kokemaan työniloa.

Eija Eskola-Buri
päätoimittaja