Joudun ajoittain vaivihkaa tarkkailemaan itseäni ja olen hiljalleen kallistumassa diagnoosiin nurkan takana vaanivasta dementiasta. Tai sitten keskittymiseni murenee hiljalleen ja huolimattomuus lisääntyy kiihtyvää tahtia. Kumpi tahansa, niin molemmat huolestuttavat.
Olen miltei koko ikäni osannut tehdä kolmea asiaa päälletysten, niin kuin kaikki me naiset. Lopputuloksen jätän muiden arvioitavaksi, sillä jos olen rehellinen, aina se ei ole ollut hääppöinen. Muistuttaa erehdyttävästi säheltämistä, mutta enimmäkseen se on onnistunut.
Mutta nyt dementia tai huolimattomuus askarruttaa. Joten vaivihkaa olen jo kurkkinut netistä muistitestejä. Enää en hanskaa samanaikaisesti kuin kaksi asiaa ja joskus, aina kiihtyvämmällä tahdilla, en selvitä kuin yhden asian kerrallaan.
Ja joskus en selviä siitä yhdestäkään, niin kuin esimerkiksi roskapussin roskasäiliöön viemisestä.
Siis minun piti jättää se roskapussi tietysti taloyhtiön roskalaatikkoon, kun lähdin reissuun.
Viitisenkymmentä kilometria ajeltuani pysähdyin huoltoasemalle. Auto halusi lisää menovettä ja huomasin sen nököttävän auton etupenkillä, siinä käsilaukun vieressä. Sellainen valkoinen muovipussi, pussin suu tiukasti kiinni solmittuna. No, haju olisi todennäköisesti havahduttanut minut jo aikaisemmin, jos se olisi ollut löysemmin kiinni.
Hieman poskiani punotti, kun tungin sitä muovipussia huoltoaseman ulko-oven vieressä olevaan roskakoriin. Sinänsä hyvä juttu, etten vienyt sitä roskapussia aivan perille asti.
Toisaalta, jos se olisikin vain hajamielisyyttä… Sillä se on iskenyt ja iskee aina silloin tällöin. Monesti joudun arjessa etsimään, milloin silmälaseja, kukkaroa, auton avaimia, kännykkää, kotiavaimia…
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, se on ollut tuttu juttu jo vuosia. Kun antaa ajatustensa vaellella ja liikkuu automatiikalla, niin lopputuloksen arvaa: tavarat katoavat.
Siihen vaivaan auttaa, kun tiukasti muistelee, milloin viimeksi näki hukkaamansa. Palaa ajatuksissaan sitten siihen hetkeen ja muistelee, mihin siitä paikasta lähti kulkemaan ja mitä tekemään. Omilta jäljiltään ne hukatut tavarat aina löytää, niin kuin kukkaron jääkaapista, levitepurkin alta tai silmälasit vaatehuoneesta, sukkalaatikosta.
Eija Isotalo
toimittaja