Sain tässä taannoin työnantajaltani kultaisen ansiomerkin siitä, että olen ollut kolme vuosikymmentä palvelusuhteessa Uudenkaupungin kaupunkiin.
Kiitospuhettani varten muistelin urani alkutaivalta. Itse asiassa ajassa piti mennä vielä vuosia kauemmaksi. Muistelin kesätöitäni ennen museota. Kesiäni niin terveyskeskuksen tsupparina, Rauhanpuiston infokioskin matkailuneuvojana, Pakkahuoneen kahvilatyöntekijänä tai sähkölaitoksen siivoojana.
Muistelin, miten joka ikisessä työpaikassani minut otettiin vastaan asiallisesti, opastaen, neuvoen ja arvostaen. Pelkästään se, että kaikissa työpaikoissa aikuiset tervehtivät, kyselivät kuulumisiani ja toivottivat perjantaisin hyvää viikonloppua, tuntui hienolta.
Käsitys kyseisistä työpaikoista ja työn tekemisestä noissa työpaikoissa muodostuivat jo tuolloin. Useat työjaksoni esimerkiksi eri kaupungin toimipisteissä vaikuttivat siihen, etten koskaan ole ymmärtänyt mitä hauskaa on vitseissä tai sketseissä, joissa nauretaan laiskoille kaupungin työntekijöille. Minä en heihin kesätöissäni koskaan törmännyt.
Itse olin nuorena hyvinkin arka ja hiljainen. En olisi kuvitellutkaan noihin aikoihin, että aikuisena pitäisin julkisesti esitelmiä tai pitäisin puheita suurillekin väkimäärille. Ihmisten kohtaaminen uusissa työpaikoissa oli jännittävää ja haastavaa.
Tämän kaiken kokemani johdosta olin erityisen iloinen, kun Uudenkaupungin kaupunki tiedotti, että se palkkaa tänä kesänä kaikki ne nuoret, jotka täyttävät ns. arvottaville kesätyöntekijöille määritellyt ehdot. Yli 80 uusikaupunkilaisnuorta saa kesätyöpaikan kaupungilta. Myös he, jotka eivät olekaan niitä kaikkein reippaimpia. Tai he, joille vieraiden ihmisten kohtaaminen on vielä iso haaste.
Silti, tai etenkin siksi, meidän kaikkien aikuisten suhtautuminen näihin nuoriin on tärkeää. Tämä arvottu tai ilman haastatteluakin saatu työpaikka voi olla juuri se, joka vaikuttaa tuon nuoren tulevaisuuteen. Siitä aremmastakin nuoresta voi pienellä rohkaisulla tai kannustuksella tulla vaikka mitä, kun hän saa mahdollisuuden näyttää kyntensä ja hän saa kokemusta työssä käymisestä.
Uudenkaupungin juhlavuoden johdosta tehty päätös sai jatkoa, kun myös autotehdas ilmoitti heiltä kesätyötä hakeneille 15–17-vuotiaille uusikaupunkilaisnuorille, että myös he päättivät tarjota kaikille hakijoille kesätyön. Valmet Automotiven työnjohtajilla on varmaan kädet kyynärpäitä myöten työtä vakituistenkin työntekijöiden kouluttamisessa ja perehdyttämisessä. Silti yhtiö huomioi tässäkin tilanteessa tulevaisuutensa ja myös eräänlaisen yhteiskuntavastuunsa.
Nämä päätökset ovat tärkeitä paitsi tuolle kesätyötä saaneelle nuorelle, heidän perheilleen, myös meille kaikille kaupunkilaisille. Eivätköhän nuo panostukset tule takaisin, jos edes yhden nuoren syrjäytyminen estetään näillä päätöksillä.
Mari Jalava
museonjohtaja