Orava näkee, että lehmä on kiipeämässä puuhun. Harvinaista se on ja orava kysyy lehmältä: ”Miksi kiipeät puuhun, eiväthän lehmät puihin kiipeile?”. Lehmä vastaa, että omenia syömään. Tähän orava: ”Hehee, eihän se onnistu. Tämä on mänty, männyissä ei ole omenia”. Ja lehmä siihen: ”Omenat minulla on mukana”.
Eläinaiheisia sopivia vitsejä on aika vähän, joten turvauduin virolaiseen käännösvitsiin. Ne ovat usein erilaisia kuin suomalaiset, surrealistisia.
Eläinaihe tähän juttuun tulee tyttären lemmikeistä. Hänellä on kaksi koiraa, Kerryn terrieri Niilo ja lagotto romagnolo Gufi, jonka erikoinen nimi tulee siitä, että rouvan kennelnimi on Nuxo Graziosa Gufina. Koirilla on kutsumanimi ja kennelnimi – niin kuin monilla ihmisilläkin.
Niilo on jo 10 v ja Gufikin 7 v ja he ovat turkulaisia, meillä päivähoidossa kahtena päivänä viikossa, joten he ovat tulleet tutuiksi. Runsas vuosi sitten tähän laumaan – koirat ovat laumaeläimiä – liittyi pieni kissa Topi, joka asustaa hänkin Turussa, on vieraillut meillä kaksi kertaa, kovin tutuksi ei ole tullut.
Mielenkiintoista on ollut havainnoida, miten nämä otukset suhtautuvat toisiinsa – ja suhtautuminen on erilaista. Gufin kasvattajan luona on ollut kissoja, joten hänelle ei siinä ole mitään uutta. Mutta ilmeisesti siellä pentutehtaassa vanhemmat nartut ovat opettaneet, että kissojen kanssa ei seurustella. Niinpä Gufi suhtautuu Topiin viileän ylemmyydentuntoisesti.
Niilolla taas ei ollut mitään tietoa kissoista, ulkona niitä näki vilaukselta, mutta siinä kaikki. Niinpä Niilo suorastaan ihastui kissaan ja he ovat hyviä kavereita. Topi-katti tietää tämän ja ottaa joskus ylimääräisiä vapauksia: aikaa hupaisaa on, kun pieni kissa väijyy nurkan takana isoa koiraa ja hyökkää – leikisti.
No, tässä kohtaa kärsimätön lukija (ehkä kumpikin) ihmettelee, että mitä tämä nyt mihinkään liittyy, mutta kyllä tästä eräitä asioita voidaan havaita.
Ensimmäinen havainto on tietysti, että koirat ja kissat eivät ole mitenkään geneettisesti verivihollisia – tämän ovat varsin monet tienneetkin.
Toinen juttu on sitten ympäristön ja oppimisen vaikutus, joka näkyy Gufissa. Hänen mielestään kissat ovat alempiarvoisia eikä niiden kanssa seurustella – mutta ei niihin tarvitse suhtautua vihamielisestikään. Rauhanomainen rinnakkaiselo onnistuu.
Tästä ihmisetkin voisivat ottaa oppia: erilaisuuteen voi ihastua, mutta rinnakkaiselo on ihan toimiva ratkaisu sekin.
Raimo Korhonen