Ihmiset lähettävät onnentoivotuksia Uuteenkaupunkiin. Kuin täällä olisi löydetty kultakaivos ja Eldorado. ”Kyllä siellä ollaan varmasti onnellisia”. En ole onnellisuutta vielä kommenteista löytänyt. Kaupunginjohtajakin vain valitteli. On huonot kulkuyhteydet ja nuoriso muuttaa pois. Mutta itsepä on kaupunki supistanut koulutusmahdollisuuksia ja kehnoista yhteyksistä on valitettu vuosikausia. Hinku-kaupungissa ei suosita julkisia.
Ulkopuoliset eivät tiedä täällä olevan kaksi kaupunkia, toinen on se oikea kaupunki ja toinen on autotehdas. Uudet työpaikat tulevat autotehtaalle. Uusikaupunki ihmettelee missä ne uudet ihmiset oikein ovat? Monet asuvat Raumalla, Turussa ja ympäristökunnissa.
Voisiko kaupunki tulla paremmin vastaan?
Nyt on tuhannen taalan paikka saada se uusi autoväki viihtymään, asettumaan ja muuttumaan uusikaupunkilaiseksi. Osallistumaan kaupungin tapahtumiin, politiikkaan ja tuomaan uutta vettä lammikkoon. Molempien ”kaupunkien” päättäjät pohtimaan kotouttamiskeinoja! Tarvittaisiin erityinen koordinaattori. Ei ole autotehtaan ”asukkaiden” ja ukilaisten etu, jos he eivät kohtaa.
Konttikylä on kamala eikä näytä hyvältä tervetulotoivotukselta. Vuokra 400 e! Asuntovaunut olisivat olleet parempi ratkaisu. Ei siellä voi perheellinen asua eikä pitkän päälle kukaan. Siitä tulee miesten asuntola kaikkine ongelmineen.
Muuttajan tilanne on hurja. On työ – ei muuta.
Ihmiselle ei riitä pelkkä työ ja kontti. Hän tarvitsee myös vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Urheiluseuroilla on loistava tilaisuus kutsua tulokkaita seuratoimintaan. Yhdistysten pitäisi mennä tulokkaiden luo eikä passiivisena odottaa, että he mahdollisesti joskus rohkenevat tulla suljetulta näyttäviin piireihin.
Ilahduin, kun tämän lehden palstalla muuttaja kirjoitti mielipiteitään. Joka numerossa voisi olla tulijoiden ajatuksia. Kaupunkilaisten – myös päättäjien – on oltava aktiivisia ja sosiaalisia.
Länsirannikolla ei olla kovin puheliaita. Pohjois-Karjalan mies oli asunut täällä kymmenen vuotta, mutta muutti pois. ”Ainoa paikka ikinä, josta en löytänyt yhtään ystävää”, hän sanoi. ”Terasseillakaan ei puhuteltu, jos en itse ensin ottanut aloitetta”.
Sanotaan kaikille uusille naamoille hei, hei. Toivotetaan tervetulleiksi.
Pirkko Arstila20
Kirjoittaja on toimittaja ja uusikaupunkilainen kesäasukas