Olin edellisellä viikolla järjestysmiehenä lasten vappudiscossa. Homma ei todellakaan ollut ”mun kuppi teetä”, mutta menihän se ilta suhteellisen kivuttomasti. Tärkeintä oli, että näin saatiin kerättyä taas vähän rahaa jälkikasvun luokkaretkikassaan. Vanhempien lisäksi oppilaat itse osallistuivat discon järjestelyihin, lipun- ja karkkimyyntiin sekä siivoukseen.
Olisiko tämä yhdessä tekeminen itse asiassa parempi tapa hankkia rahaa vaikkapa juuri luokkaretkeä varten? Parempi kuin se loputon pipareiden, karkkien ja vessapaperin myynti?
Myönnän suoraan olevani lähes allerginen kaikelle ”pakkomyynnille”. Koe kiusalliseksi sen että minun pitää myydä työkavereilleni tai sukulaisilleni tuotteita, joita he eivät oikeastaan tarvitse tai joita he voivat itse ostaa edullisemmin muualta.
Rahan hankkiminen yhteiseen kassaan pipareiden, karkkien, pesuaineiden ja vastaavien ”pakkomyynnillä”, ei myöskään ole reilua kaikkia kohtaan. Toki kaikenlaisten kannatustuotteiden myyminen on helpompaa jos sinulla on suuri suku ja paljon työkavereita, kuin päinvastaisessa tilanteessa.
Olen vuosia sitten ollut todistamassa tilannetta, missä yksinhuoltajaäiti kyyneliä nieleskellen pyyteli anteeksi kun hänellä ei oikein ollut ketään kelle sitä seuran hyväksi myytävää vessapaperia tyrkyttäisi. Eikä itselläkään ollut varaa ostaa kuin korkeintaan yksi säkki. Hetki lisäsi pakkomyyntiallergiaani noin sadalla prosentilla.
Lisäksi on jotenkin nurinkurista, että pääsääntöisesti lasten vanhemmat hoitavat kannatustuotteiden tilaamisen, myymisen ja rahastamisen, eikä lasten tai nuorten tarvitse tehdä mitään, ei vaikka kyseessä olisi heidän luokkaretki tai turnausreissu. Mielestäni ainakin yläasteikäiset olisi jopa velvoitettava osallistumaan tavalla tai toisella. Olisi hyvä viimeistään silloin oppia että raha ei tule pankin seinästä, vaan että sen eteen on jotain tehtäväkin.
On mielestäni siis reilumpaa, jos rahaa, vaikkapa sinne luokkaretkikassaan, hankittaa myymisen sijaan yhdessä tekemällä Mahdollisesti myös hauskempaa.
Mutta mitä se yhdessä tekeminen voisi olla?
Äkkiä tulee mieleen vaikkapa siivoustalkoot. Voisiko joku yritys maksaa siitä että koululuokka siivoaisi sen pihan keväällä ja syksyllä. Tai löytyisikö sponsoria sille että oppilaat kävisivät auttamassa yksin asuvia vanhuksia, haravoisivat pihat tai pesisivät ikkunat.
Vai onnistuisiko isommilta oppilailta yhdessä vanhempien kanssa jonkin tapahtuman järjestäminen; kirpputorin, leikkimielisen koiranäyttelyn, keppihevoskisan tai vaikka jumppamaratonin. Tai tarvitsisiko joku yhdistys nuorta voimaa avuksi oman tapahtumansa järjestelyissä. Mahdollisuuksia on monia.
Maija Ala-Jääski, toimittaja