Tiedättekö mitä? Tein viikonlopun aikana jokakeväisen havainnon. Nuoriso on pilalla. Taas.
Uskoisin, että melko lailla jokainen, ainakin kouluikäisen lapsen vanhempi tietää, mistä puhun. Ne spinnerit. Pitihän se arvata, että vasta kun siitä Pokémon-hömpötyksestä vähän päästiin, on jo uusia turhanpäiväisyyksiä tarjolla, ettei tämä kasvava pullamössösukupolvi vaan vahingossakaan tekisi mitään tervehenkistä. (pesäpallo, mattopyykki, metsissä samoilu, marjastus)
Noita käsittämättömiä muutaman euron muovivekottimia ajautui meillekin, jopa kolmessa eri värissä. Halkaisijaltaan noin kymmenen sentin sormipyörittimessä on kolme pyörivää sakaraa ja keskellä kuulalaakeri, josta pidetään peukalolla ja keskisormella kiinni. Vehjettä pyöräytetään, ja arvatkaa, mitä sitten? No se pyörii.
Pyörittelin päätäni, naksauttelin niskojani ja muljautin silmiäni tälle superhyrrälle, kuten vain mielikuvitukseton ja takakireä aikuinen voi. Eihän tuossa ole taas mitään järkeä. Ja että kannattiko niitä vaivoin säästettyjä euroja nyt tuommoiseen humpuukiin.
Aikani paheksuttuani aloin miettiä, että tämä alunperin stressileluksi valmistettu vempain muistuttaa huomattavan paljon jotain tuttua. Tuli mieleen kaikki ne isovanhempien lapsuudesta kuullut tarinat, jolloin oli vaan se yksi puulelu (sekin lattiaan naulattu), ja sitten oli hyrrä. Pieni, puinen ympyrä, jonka keskellä sojotti tikku. Ja kun sitä pyöritti, niin kyllä vain, se pyöri.
Entäs 90-luvun superhitti jojo? Virvoitusjuomajätin logoilla varustetut muovilelut olivat Kinder-munien kilppareiden ohella oman lapsuuteni suurin villitys. Piti kerätä koko sarja, harjoitella temppuja tai vähintään kanniskella jojoarsenaalia mukana näyttääkseen, että kyllä meikäläiseltäkin löytyy. Ainahan ne narut oli tuhannen solmussa, eikä kukaan osannut oikeasti tempun temppua, mutta yllättävän hauskaa limpparipylpyrää oli heilutella vain ylös ja alas. Ylös ja alas. Se rauhoitti.
Päätin antaa spinnerille toisen mahdollisuuden. Nappasin pyörittimen sormieni väliin ja annoin sen pyöriä. Tuijotin tuota, hiljaista surinaa pitävää, pyörivää vekotinta ja rauhoituin. Ei painanut hetkeen takaraivossa sen enempää työt, laskut kuin tiskivuorikaan.
Myöhemmin luin, että spinneriä on käytetty aiemmin apuvälineenä etenkin motorisesta levottomuudesta kärsiville lapsille ja aikuisille. Tämähän taitaakin olla itseasiassa ihan hyvä vehje, tämä spinneri.
Nuorison pilaantuminen sittenkin peruttu! Taas.
Päivi Sappinen
sisällöntuottaja