Haaveilin hetken snorklaavani kirkkaassa, turkoosissa vedessä tänä kesänä. Matkani ei peruuntunut, mutta vesi ehti valitettavasti samentua ennen kuin lomani alkoi.
Retkikohteeni ei sijaitse kaukomailla, vaan koti-Suomessa parin kilometrin päässä lapsuuden maisemistani.
Kuvat Turun lähellä sijaitsevasta Littoistenjärvestä kohauttivat somekansaa pari viikkoa sitten. Minäkin hieroin silmiäni nähdessäni kuvia tutusta järvestä, jossa kävin lapsena uimassa kuumina kesäpäivinä.
Eihän noin turkoosia vettä voi Suomessa ollakaan! Eikä ollutkaan kuin hetken, sillä pari viikkoa järven kemiallisen puhdistuksen jälkeen se alkoi samentua. Hyvä niin, sillä operaation tarkoitus ei ollut Välimeri -efekti, vaan järvessä esiintyneen fosforipitoisuuden laskeminen.
Littoistenjärvi aiheutti minulle ehkä elämäni suurimman ympäristöjärkytyksen kolme vuotta sitten. Olin hetken mielijohteesta lähtenyt mieheni kanssa nostalgiselle pyöräretkelle lapsuuden suosikkijärvelle.
Virkistävän pulahduksen sijaan Littoistenjärvellä odotti kuvottava löyhkä. Se lähti sinisenä vellovasta ja vaahtoavasta levämassasta. Haju oli niin pistävä, että järven ympäri ei voinut pyöräillä.
Littoisissa sijaitseva järvi ei ole ainoa, joka on viime vuosina saastunut uimakelvottomaksi. Syyt vesistöjen tilaan huononemiseen ovat moninaisia, mutta useimmiten kysymys on kehityksestä, jotka ovat ihmisen aiheuttamia.
Olin viikko sitten mukana siivoustalkoissa, ja jätesäkkiin kertyi jonkun verran muoviroskaa. Suomalaiset meritutkijat ovat huolestuneita muoviroskan vaikutuksesta vesistöihin. Suomen Ympäristökeskus selvittääkin parhaillaan meriroskan levinneisyyttä ja vaikutuksia Itämeressä.
Mereen päätyvä muovi ei katoa koskaan. Se hajoaa mikromuoviksi, joka kulkeutuu muun muassa kaloihin ja ruokalautasilta ihmisten elimistöön.
Muovia mereen huuhtoutuu monenlaisia reittejä pitkin. Esimerkiksi vaatteista irtoaa pesun yhteydessä kuituja, jotka joutuvat viemäristä vedenpuhdistamoon päätyen lopulta mereen.
Yhdysvallat vetäytyi äskettäin presidentti Donald Trumpin johdolla Pariisin ilmastosopimuksesta. Tulevaisuuden kannalta olennaista on saada hiilidioksipäästöjä kuriin kaikissa maailman kolkissa. Trump ei yksin pysty romuttamaan tätä kehitystä, vaikka hänen päätöksillään onkin iso merkitys.
Trump ei ole maailman ainoa kävelevä ympäristökatastrofi. Moni meistä taviksista tekee päivittäin luontoa tuhoavia valintoja. Esimerkiksi itse nappaan kaupassa muovipussin, vaikka tiedän sen olevan järjetöntä. Selitykseksi ei riitä, että kierrätän kauppakassit roskapusseina. Kangaskasseja minulla on useita, mutta ne ovat aina väärässä paikassa.
En vastustaisi, jos muovipussit kiellettäisiin kokonaan, kuten muun muassa Etelä-Afrikassa, Keniassa tai Mauritaniassa, jossa turistienkin muovikassit takavarikoidaan lentokentällä. Pienet paikalliset teot kasvavat suuriksi, kun niitä tehdään riittävästi.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja