
Maija Karala
Kesäkuu on alkanut, vaikka sitä ei säästä uskoisikaan. Kesäiset perhosetkin ruokailevat jo kukissa. Niistä osa on talvehtinut aikuisina koloissa ja rakosissa, toiset koteloina maan alla. Ehkä vaikuttavimpia ovat ne, jotka muuttavat kuin linnut.
Komean punamusta amiraali on muuttoperhosista kuuluisin. Niitä alkoi Suomessa näkyä – tosin harvakseltaan – toukokuun loppupuolella. Niiden iso-iso-isovanhemmat (tai jotain sinne päin) lähtivät Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta varhain alkukeväällä. Syksyllä niiden jälkeläiset puolestaan kääntävät tuntosarvet kohti etelää ja palaavat esivanhempiensa maille talvehtimaan. Amiraali nimittäin ei siedä Suomen talvea.
Perhosta ei uskoisi kovin fiksuksi eläimeksi, mutta jotenkin amiraalit osaavat nousta siivilleen niinä päivinä, kun tuulen suunta on oikea. Sen havaitsivat esimerkiksi suomalaiset lintuharrastajat, joita alkoivat kiinnostaa lintutornin ohi lepattavat perhoset. Amiraalien lisäksi meren yli lentää ohdakeperhosia, kaaliperhosia, gammayökkäsiä sekä paljon pienempiä ötököitä, joiden tarkkailu ei lintukiikareilla onnistu.
Perhosten muutto tuntuu lintuihin tottuneelle kummalliselta, koska keväällä palaavat eläimet eivät suinkaan ole samoja yksilöitä kuin ne, jotka syksyllä lähtivät. Niitä erottaa monta matkan varrella elänyttä ja kuollutta sukupolvea.
Perhosten on pakko rytmittää muuttonsa eri tavalla, sillä ne lentävät siivekkäinä aikuisina vain jokusen viikon ennen kuin vanhuus korjaa ne. Linnut eivät pesi talvehtimisalueilla, vaan viettävät siellä eräänlaista lomaa keräten voimia ja odotellen, että pesimäalueen säät taas paranevat. Perhosilla ei moiseen ylellisyyteen ole aikaa.
Lintujen ja perhosten muuton syy on pohjimmiltaan sama: pohjoisessa on kesäisin runsaasti syötävää, mutta sitä on tarjolla lyhyen aikaa. Pitkän talven ongelman osa eläimistä ratkaisee talvehtimalla paikan päällä, osa puolestaan muuttaa. Kumpikin vaihtoehto on raskas ja vaarallinen, mutta kesän notkuva herkkupöytä tekee riskistä kannattavan.
Suurimman osan elämän historiaa ilmasto on ollut nykyistä lämpimämpi ja eläinten muuttovirratkin todennäköisesti vaatimattomampia. On eräänlainen etuoikeus elää aikana, johon kuuluvat sellaiset hienot luonnonnäytelmät kuin lintujen ja perhosten suuret kevätmuutot.
Keväällä palaavat eläimet eivät suinkaan ole samoja yksilöitä kuin ne, jotka syksyllä lähtivät.