Tiesitkö, että yhden ensimmäisistä Suomessa julkaistuista romaaneista kirjoitti Uudenkaupungin ykkösnainen. Eikä siinä vielä kaikki. Aiheena oli aviorikos.
Pormestarinna Wendla Johanna Randelinin (1823-1906) rakkausromaani Den Falna Elisabet (Langennut Elisabet) ilmestyi vuonna 1848. Olin innoissani, kun sain tietää, että kirja on käännetty suomeksi 1990-luvulla. Pääsisin kurkistamaan lähes 200 vuotta sitten syntyneen ja kotikaupungissani asuneen naisen ajatuksiin.
Wendla julkaisi romaanin salanimellä Wendela. Kuinka hyvin Kalakylässä mahdettiin tietää pormestarinnan kirjallisista harrastuksista. Entä mitä ajatteli kirjailijan perhe. Sekä aviomies että isä olivat molemmat vaikutusvaltaisia miehiä Uudessakaupungissa. Isä Erik Johan Cumenius tunnettiin kirkkoherrana ja lääkärinä. Aviomies Pehr Gustaf Randelin pormestarina.
Millainen kohu syntyisikään vastaavassa tilanteessa tänä päivänä. Ihmiset pähkäilisivät, mitä omakohtaista tarinasta löytyy. Ja keitä todellisia ihmisiä on henkilöhahmojen takana. Kolmiodraama oli kirjan ilmestymisaikaan todella uskallettu aihe. Porvarisnaisen elämän keskus oli koti – niin myös Wendlan, joka sai seitsemän lasta.
Kirja kuvaa perhe-elämää, tanssiaisia ja juhannusjuhlia 1830-luvun pikkukaupungissa. Etsin lukiessa viittauksia tuttuihin maisemiin. Niitä löytyi niukasti. Kirjan kaupunki sijaitsee joen rannalla. Ehkä kirjailija on hakenut mallia miljööhön myös Turusta, missä hän opiskeli tyttöpensionaatissa ennen avioliittoaan.
Selvin viittaus Uuteenkaupunkiin ja sen Vanhaan Kirkkoon löytynee kohtauksesta, jossa päähenkilö istuu kirkkomaalla lastensa haudan äärellä. Tuohon aikaan pidettiin vaarallisena terveydelle, jos hautapaikka sijaitsi keskellä kaupunkia. Siksi kirkko ja hautausmaa haluttiin erottaa toisistaan. Kirjan kertojasta on kuitenkin suunnattoman vaikuttavaa nähdä kirkko, jota ympäröi hautausmaa.
Wendla Randelin sujautti tekstiin myös yhteiskunnallisia ajatuksiaan. Hän peräänkuulutti käsityöläisille omia eläkekassoja, kuten lähes kaikilla säädyillä jo oli. Jottei työntekijän täytyisi vanhuutensa päivinä kärsiä puutetta, kun parempiosaiset toverinsa elävät yltäkylläisyydessä ja loistossa.
Monet kirjan asiat ovat ajankohtaisia tänä päivänäkin. Elisabetin mies tekee paljon töitä, varustelee laivojaan. Aikaa vaimolle ei löydy. Ystävyys miehen parhaaseen ystävään syvenee. Aikakauden lukijoita miellytti romaanin päättyminen katumukseen, sovitukseen ja perheen eheytymiseen.
Romaani on vahvasti kallellaan herännäisyyteen. Se sisältää sanoman parannuksesta ja tuomitsemisen vahingollisuudesta. Aivan alkusivuilla Elisabet kieltäytyy lähtemästä mukaan huhumyllyyn: ”Sillä mitäpä minä mistään tietäisin, kun minua ei eläessäni ole koeteltu; ehkä en itse olisi sen parempi.”
Virpi Adamsson
toimittaja