Maija Karala
Juuri nyt ojissa, lammissa ja rehevissä järvenlahdissa tapahtuu taianomaiselta vaikuttava muodonmuutos. Nuijapäät jättävät vesielämän ja kiipeävät maalle pikkuruisina sammakon pienoismalleina.
Vedessä elävä, jalaton, hampaaton, kiduksilla hengittävä kasvinsyöjä muuttuu vain päivissä kuivalla maalla hyppiväksi saalistajaksi, jolla on suussaan terävät pikku hampaat. Sammakot ovat niin tuttuja, että harvoin tulee edes ajatelleeksi, kuinka ihmeellistä se on.
Nuijapäät aloittivat elämänsä toukokuussa. Ne ovat kasvaneet järsimällä enimmäkseen levää suussaan olevilla keratiininystyillä. Myös eläinten raadot kelpaavat niille mainiosti, joten ne ovat erinomainen vesien siivouspartio.
Nuijapää vaikuttaa varsin hyvin vesielämään sopeutuneelta. Se hengittää kiduksilla kuin kala ja sillä on kalojen tapaan kylkiviiva-aisti. Vahvassa pyrstössä on litteä evä uimiseen. Levien sulattamiseen sillä on pitkä, kierteinen suolisto, joka näkyy läpikuultavassa vatsassa selvästi.
Useimmille nuijapäille kasvoi jo useampi viikko sitten takajalat. Niiden olemassaoloon eläimellä on aikaa tottua, mutta varsinainen muodonmuutos rajuine mullistuksineen tapahtuu lyhyessä ajassa, monilla lajeilla vain päivässä.
Muodonmuutoksen aikana nuori sammakko ei syö, vaan kuluttaa oman häntänsä ravinnoksi. Ruoka ei maistu, koska sekä suu että vatsa ovat muuttamassa muotoaan. Pyöreä suu leviää saalistajan leveäksi kidaksi ja kallon luut vääntyvät uuteen asentoon. Mahtaa tuntua oudolta!
Samaan aikaan etujalat tunkevat ulos kiduspussissa, missä ne kasvoivat näkymättömissä. Kidukset sen sijaan surkastuvat, ja sammakon on alettava käyttää upouusia keuhkojaan. Vatsanpuruiltakaan se ei varmaan säästy, koska suuri osa suolistoa katoaa. Petoeläin ei tarvitse pitkää suolta.
Lopulta jokin vaisto vetää pienen sammakon syntymävesistään maalle. Samoihin aikoihin kuiville voi nousta satoja tai tuhansiakin sormenpään kokoisia sammakkolapsia.
Sammakot ovat harvinaistuneet kutupaikkojen tuhoamisen myötä. Niitä ei suinkaan ole liikaa, joten annetaan niiden vaeltaa rauhassa. Jos nurmikko on täynnä pieniä sammakoita, ruohonleikkuuta voi hyvin lykätä muutaman päivän, eikä niin kiire olekaan, etteikö tiellä hyppivien sammakoiden liiskaamista voisi välttää.
Muodonmuutoksen aikana nuori sammakko ei syö, vaan kuluttaa oman häntänsä ravinnoksi.