Tänä kesänä suoritin roikkuvan riesan ja viimeisen aikuisuuden riitin, kun ajoin viimeinkin ajokortin. Ajaminen oli mielikuvissani ruusuista, se tarkoitti vastuullisuutta ja lain noudattamista sulassa sovussa. Ovathan suomalaiset varsin kuuliaisia jo jalankulkijoina. Punaisia päin ei mennä vaikka olisi mikä, opettivat vanhempani.
Sain näkökulmaa suomalaiseen liikenteeseen asuessani Roomassa. Kun muutin takaisin Helsinkiin, meinasin jäädä auton alle. Olin tottunut siihen, ettei liikennevaloilla ollut mitään merkitystä. Suomessa puolestaan ollaan totuttu sääntöjen noudattamiseen, ja hyvä niin. Yllätyin hypätessäni rattiin pumpulisten odotuksieni kera.
Turun liikenteessä isoin haaste oli pään kylmänä pitäminen, kun monet autoilijat eivät noudattaneet liikennesääntöjä. Käytöstavat katosivat pienessäkin ruuhkassa, ja maantiellä nopeusrajoitukset tuntuivat olevan useille vain kehotuksia. Harjoitellessani ensimmäistä kertaa parkkeeraamista, huristeli viereeni maasturi, joka aloitti varsinaisen tööttäilyserenadin. Kuskin kiire meni yli myötätunnon, vaikka autokoulun autosta näki selvästi, että harjoittelen. Sama kaava ja autoilijoiden ylimielisyys toistuu jatkuvasti eri tilanteissa.
Vaikka kortti on jo taskussa, vaatii ajaminen edelleen harjoittelua. Maantiellä matkalla Uuteenkaupunkiin minut yllätti kaatosade. ”Turvallisuus edellä” toitotin itselleni, ja ajoin rystyset valkoisina hieman alinopeutta. Perääni ajanut rekka ohitti minut keltaisen viivan kohdalla ja väisti mutkan takaa tulevan vastaantulijan täpärästi.
Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista autoilijoista pitää itseään keskivertoa parempina kuskeina. Vaikka en malta odottaa, että mielessäni ei pyöri vain onnettomuudet, pyrin pitämään varovaisuuden ratissa mukanani. Meitä on liikenteessä moneksi, ja muiden tekemisiä ei voi hallita, vaikka olisikin muita parempi kuski. Joku on juuri saanut ajokortin, toinen peittoaa vuosikymmenien ajopelkoaan. Sitten ovat tietysti kesken matkan tekstailijat ja ne, joille mikään nopeusrajoitus ei tunnu riittävän. Autoilijoilla tuntuu välillä unohtuvan, kuinka monen ihmisen hengestä liikenteessä ollaan vastuussa. Jos joku lyö, niin älä lyö takaisin, opin myös jo nuorena. Samaa ajatusmallia tulisi noudattaa liikenteessä. Vaikka kaikki muut kaahailisivat omilla säännöillään, ei se tee siitä yhtään järkevämpää.
Nelli Lapintie
toimittaja