Luonto
Maija Karala
Vesiperhosia eli sirvikkäitä näkyy nyt kaikenlaisten vesien rannoilla. Ne ovat ehkä nimeltä tuttuja lähinnä kalastajille. Kuten moni muukin vähän tunnettu otus, vesiperhoset ovat tavattoman kiehtovia, kun niitä tulee katsoneeksi lähempää.
Vesiperhosia on Suomessa reilut parisataa lajia, vaikka niistä useimmat ovat maallikon silmissä aika samannäköisiä. Hyönteistieteilijät ovat antaneet niille sellaisia kiehtovia nimiä kuin hiidekkäät, raspikkaat ja louhekkaat. Ja millainenkohan otus on kainosirvikäs?
Äkkiseltään vesiperhonen näyttää vaatimattoman ruskealta perhoselta. Se osuukin lähelle totuutta: perhoset ja vesiperhoset ovat toistensa lähimmät elävät serkut. Niiden yhteiset sukujuuret ovat silti melkoisen kaukana. Fossiilien perusteella niitä saa etsiä permikaudelta, yli 250 miljoonan vuoden takaa.
Joskus esihistorian hämärissä kuitenkin kävi niin, että vesiperhosten esi-isien toukat erikoistuivat elämään vedessä, perhosten puolestaan kuivalla maalla. Vesiperhostoukat rakentavat itselleen kopan vesien pohjalta löytämästään roinasta, kun taas perhostoukat suojautuvat toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla väreillä, piikeillä ja myrkyillä.
Muitakin eroja sisarusryhmillä on. Yksi kuuluu niiden nimissä. Perhosten tieteellinen nimi on Lepidoptera, kirjaimellisesti ”suomusiipiset”, sillä niiden siipien väri syntyy pienistä suomuista. Vesiperhosten nimi on Trichoptera, ”karvasiipiset”, sillä tarkkaan katsoen niiden siivet ovat karvaiset.
Jos otat vesiperhosen kiinni ja katselet sen etupäätä tarkkaan, siltä ei löydy suuta. Otuksella ei ole perhosen imukärsää, ja leukojen tilalla vain hentoiset rihmat. Sen suu on melkein olematon, sillä aikuinen vesiperhonen ei syö mitään. Ne voivat kyllä juoda kastepisaroita tai mettä.
Ruokailuvälineiden puuttuminen kertoo, että vesiperhoset elävät aikuisina vain lyhyen tuokion. Ne ovat saattaneet viettää vuosia toukkina veden alla, mutta aikuisina niiden tehtävä on lisääntyä ja kuolla.
Merkityksettömiä ne eivät silti ole. Vesiperhoset ovat tärkeää ruokaa kaloille sekä toukkina että aikuisina. Juuri siksi ne ovat tuttuja kalastajille. Lisäksi ne toimivat hälytysmerkkinä vesien saastumisesta. Likaisista vesistä sirvikkäät kuolevat pois.
Vesiperhoset elävät aikuisina vain lyhyen tuokion.