Törmäsin lähiaikoina sosiaalisessa mediassa videoon, jossa testattiin ihmisten reaktioita pieneen eksyneeseen tyttöön. Hän kierteli ensin kaupungilla siisteissä ja tyylikkäissä vaatteissa – tämän jälkeen tyttö puettiin räsyisen näköiseksi. Sama testi tehtiin myös ravintolassa. Tarkoituksena oli testata ihmisten hyväsydämisyyttä.
Kaupungilla ”eksynyt” tyttö tyylikkäissä vaatteissaan herätti ihmisissä niin paljon sääliä, että monet pysähtyivät kysymään oliko hän eksyksissä ja missä tyttö asui. Jotkut kaivoivat puhelimiaan soittaakseen viranomaisille. Räsyisissä vaatteissa ja likaisena tyttöä ei huomioitu, eikä kukaan pysähtynyt auttamaan häntä – korkeintaan mulkoiltiin paheksuvasti.
Ravintolassa suloisesti puettu tyttö kutsuttiin pöytiin, ja hänelle annettiin syötävää. Tytölle kerrottiin vitsejä ja häntä viihdytettiin. Likaisena ja räsyisenä tytön läheltä siirreltiin laukkuja kauemmaksi. Lisäksi ravintolan työntekijöille ilmoitettiin hänen häiritsevän syömistä. Testin päätyttyä tytöltä kysyttiin, miltä jälkimmäiset reaktiot hänestä tuntuivat: Tytön ilme oli kaikkea muuta kuin iloinen, ja hän kertoi niiden tuntuneen inhottavilta. Lopputuloksena oli siis itkuinen ja pettynyt pieni tyttö.
Olin pettynyt, sillä ajattelin, että niin suloista tyttöä varmasti autettaisiin tilanteessa kuin tilanteessa. Millaisiksi ihmiset ovat tulleet ajatellessaan vain itseään, ja omaa hyvinvointiaan? Pieni tyttö olisi voinut oikeasti tarvita apua. Ympärillä olevat ihmiset olisivat auttaneet häntä vain, jos vaatteet olisivat olleet tyylikkäät ja tyttö puhdas. Miksi tuomitsemme ihmisiä niin voimakkaasti heidän ulkonäkönsä perusteella? Tottakai tuntemattoman ihmisen auttamisessa on myös omat riskinsä, mutta olisiko pieni tyttö tai poika ollut vaaraksi? Havahduin myös ajattelemaan, että millaisen kuvan tuo pieni ihminen sai maailmasta, jossa hänen on tarkoitus elää?
Onko puhtailla ja tyylikkäillä ihmisillä oikeus apuun, mutta räsyisillä ei? Vaikka ihminen olisi likainen tai vaatetukseltaan epäsiisti, ei se mielestäni ole riittävä syy ohi kävelemiselle. Meillä on velvollisuus auttaa muita. Osa ihmisistä myös tekeekin niin, mutta he ovat harvemmassa kuin ne, jotka vain tyytyvät kävelemään ohi. Auttaminen on joillekin yksinkertaisesti liikaa. Mutta onneksi maailmassa hyviäkin ihmisiä riittää – niitä saisi vain olla enemmän.
Jasmin Jussila
opiskelija