Maija Karala
Aurinkoisina loppukesän ja syksyn päivinä heinikoista ja pusikoista kantautuu huumaava siritys. Se on heinäsirkkojen ja hepokattien lemmenlaulu, jolla koiraat houkuttelevat naaraita luokseen. Mitä kovempi siritys, sen halutumpi koiras.
Varttuneemmat sukupolvet usein väittävät heinäsirkkojen ja hepokattien harvinaistuneen, koska eivät ole vuosiin kuulleet siritystä. On se joskus tottakin: maatalouden muutosten myötä soittelijoille sopivat niityt, kedot ja laidunmaat ovat vähentyneet.
Tärkein syy lienee kuitenkin kuulijan korvissa. Yli kuusikymppisistä monet eivät enää yksinkertaisesti pysty kuulemaan siritystä, koska korkeat taajuudet katoavat ikäkuulon myötä ensimmäisinä.
Nuori ja hyväkorvainen luontoharrastaja sen sijaan voi äänen avulla tunnistaa Suomen hepokatti- ja heinäsirkkalajit näkemättä itse eläimistä vilaustakaan.
Hepokatit ja heinäsirkat kuuluvat yhdessä pikkuisten okasirkkojen ja aikoinaan kodeissa soitelleen kotisirkan kanssa suorasiipisten lahkoon. Suomessa niitä on tavattu kaikkiaan 33 lajia. Hepokatin tavaramerkki ovat pitkät tuntosarvet, eläimen ruumista pidemmät. Heinäsirkoilla sen sijaan tuntosarvet ovat lyhyet nuijat.
Ehkä lajeista kaikkein yleisin on tienpientareilla, joutomailla ja laitumilla soitteleva heinätöpökatti. Sen laulu on yhtäjaksoinen sirinä, joka kuulostaa enemmän sähkölaitteen kuin eläimen tuottamalta.
Äänen päästäjä on pieni, ruskea tai vihreä hepokatti, jonka siivet ovat nimen mukaisesti lyhyet töpöt. Etummaisessa siipiparissaan sillä on soitin: kova plektra, jota sirkka hankaa vasten harjanteista pintaa.
Heinäsirkat ovat kasvinsyöjiä, mutta heinätöpökatille ja muille hepokateille kelpaavat ravinnoksi myös pienemmät eläimet. Saalis jauhautuu vahvoissa leuoissa, joilla ne tarvittaessa nipistävät kipeästi ihmistäkin. Sen on saanut moni ötököitä pyydystävä lapsi kokea näpeissään.
Heinikossa pikkuotuksia pyydystävä töpökatti on luonnon oma tuholaistorjuntayksikkö, joten siitä on ihmiselle muutakin iloa kuin kaunis laulu. Kuivien ja karujen ketojen suorasiipislajeista osa on uhanalaisia. Rehevissä pusikoissa viihtyvä heinätöpökatti kyllä voi paksusti ja ilahduttaa varmasti sirinällään seuraaviakin sukupolvia.
Etummaisessa siipiparissaan sillä on soitin: kova plektra, jota sirkka hankaa vasten harjanteista pintaa.