Sinilevien esiintymisestä Itämeressä on tullut jokakesäinen kestouutinen. Saariston asukkaat, veneilijät ja mökkeilijät havahtuivat ongelmaan jo 1990-luvulla, ja sen jälkeen levälauttoja on muodostunut lähes joka kesä jossain vaiheessa Saaristomerelle. Viimeksi paha leväkesä oli vuonna 2014.
Alkukesän viileät ja tuuliset säät ovat pitäneet viime viikkoihin asti levät piilossa, mutta sään lämpeneminen nosti karun faktan meren tilasta jälleen pinnalle ja silmiemme eteen.
Sinilevät ovat vanhempi ongelma kuin usein kuvitellaan. 50 vuotta sitten heinäkuussa Uudenkaupungin Sanomissa julkaistu uutinen kertoo, miten haiseva ja ilkeännäköinen sinilevä oli vallannut Ykskoivun uimarannan. Silloin sitä ei pidetty vaarallisena, vaan lähinnä esteettisenä haittana.
Nyt tiedämme sinilevästä paljon enemmän. Itämerta tutkitaan ja vesistön tilaa seurataan tiiviisti, ja suojelutöissä on edistytty viime vuosina.
Ongelmaan on rannikolla totuttu, mutta onneksi ei kuitenkaan turruttu. Kansalaisten havainnot esiintymistä ovat edelleen arvokkaita Tänä kesänä Varsinais-Suomen Ely-keskus julkaisi kotisivuillaan karttasovelluksen, joka esittelee Lounais-Suomessa tehtyjä sinilevähavaintoja vuosilta 2003–2017.
Fakta on, että sinilevistä ei nopealla aikataululla päästä eroon ja uusien ravinnepäästöjen pysäyttämiseen on tehtävä töitä pitkäjännitteisesti. Tämä koskee Itämeren maiden valtioita, yrityksiä, maanviljelijöitä, veneilijöitä, mökkeilijöitä – niin yksilöitä kuin yhteisöjäkin.
Ongelmaan on rannikolla totuttu, mutta onneksi ei kuitenkaan turruttu.