Nooralotta Neziri, Sandra Eriksson, Alisa Vainio, Oona Kettunen ja Johanna Peiponen. He ovat kaikki juoksijoita, joista on odotettu viime vuosina arvokisamenestyjiä. Kukaan heistä ei ole mukana huomenna alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.
Erilaisista vammoista kärsineiden listaan voisi lisätä useamman keihäänheittäjän sekä hyppylajien edustajia. Kulunutta lausetta lainaten kuitenkin ”näillä mennään” ja odotukset lankeavat vanhan tutun Tero Pitkämäen ja kolmiloikkaaja Simo Lipsasen harteille.
Unohdetaan kuitenkin hetkeksi suomalaiset ja keskitytään muihin hienoihin hetkiin seuraavan reilun viikon aikana. Niitä nimittäin riittää, vaikka kaltaiseni penkkiurheilija hieman pettyy katsoessaan ohjelmaa.
Ennen kisoja riitti jokaiselle päivälle aamusta iltaan. Nyt päivällä kilpaillaan vain viikonloppuisin ja illan finaalit on tiivistetty noin kolmen tunnin paketteihin myöhäisiltoihin. On kuitenkin hyvin mahdollista, että olen tässä asiassa vähemmistössä. Suurimmalle osalle katsojista tällainen ratkaisu on varmasti oikein sopiva. Eikä toisaalta nyt haittaa, vaikka en muistanut ajoittaa lomiani kisojen ajaksi.
Kisojen suurimmat tähdet ovat Usain Bolt ja Mo Farah. Lontoossa molemmat jättävät jäähyväiset isoille areenoille, mutta tällä kertaa mestarit saattavat poistua kisoista häviäjinä. Toki menneet kisat ovat osoittaneet, ettei alkukauden tilastoilla ole merkitystä.
Sekä Bolt että Farah nousivat yleisurheilutähdiksi paitsi menestyksensä ansiosta, myös persooniensa kautta. On vaikea nähdä, että joku voisi ottaa heidän paikkansa koko lajin kasvoina.
Esimerkiksi Wayde van Niekerk on maailmanennätysmies, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän voi juosta Lontoossa uusia ennätyksiä ja tulevaisuudessa uhata jopa Boltin aikoja. Silti hän ei ole Usain Bolt.
Omien lajiensa tähtiä ovat esimerkiksi Puolan Pawel Fajdek moukarissa ja Maria Lasitskene korkeushypyssä. Moukari ei kuitenkaan ole ”seksikäs” laji ja Lasitskene on maasta, jonka nimeä ei saisi edes mainita yleisurheilun yhteydessä. Noin parikymmentä itänaapurimme urheilijaa nimittäin edustavat vain itseään maan dopingsotkujen takia.
Rion olympialaisten tavoin kentällä nähdään myös toinen ryhmä vailla kotimaata. Pakolaisten ”joukkueessa” esimerkiksi eteläsudanilainen Rose Lokonyen pääsee kisoihin, vaikkei voikaan edustaa kotimaataan.
Yksi kisojen erikoisuuksista on naisten 50 kilometrin kävely, joka on ensimmäistä kertaa ohjelmassa. Mukaan on ilmoittautunut vain seitsemän urheilijaa, mutta sillä ei ole merkitystä.
Naisten aidat ovat toki yhä matalampia ja kuulat, kiekot, keihäät ja moukarit kevyempiä, mutta muuten naisilla on vihdoin lähes samat lajit kuin miehilläkin. Vain seitsenottelua pitäisi enää kasvattaa kymmenotteluksi.
Risto-Matti Kärki
tuottaja