Huh, mikä elokuu Uudessakaupungissa! Kaupunkimme paistattelee median ja valtakunnan vaikuttajien valokeilassa kuin palkittu filmitähti Cannesin elokuvajuhlien punaisella matolla.
Istuin viime viikolla Rauhan Symposiumissa kuuntelemassa Unesco-professori Tapio Variksen tervehdystä, kun sain toimituksesta iloisen tekstiviestin puhelimeen: presidentti tulee kaupunkiin. Hieno jatkumo positiivisten uutisten vuoteen.
Huhtikuun 400-vuotissyntymäpäivät jäivät tasavallan presidentti Sauli Niininistöltä väliin, mutta kaupunkilaisille ja kaupungille kesäinen elokuukin kelpasi enemmän kuin hyvin.
Rauhan symposium, presidentin vierailu ja torstaina tuhansia ihmisiä kaupunkiin tuonut sotilasvala ajoittuivat lyhyen ajan sisälle sattumalta. Kaikki ne omalla tavallaan nostivat kaupungin profiilia ja tunnettuutta.
Rauhaa käsiteltiin symposiumin puheissa monesta näkökulmasta suurvaltapolitiikasta ilmastokysymyksiin. Globaalit kysymykset olivat pinnalla, mutta myös Uudenkaupungin historia otettiin esille mielenkiintoisella tavalla.
Synnyinkuntansa historiaan paneutunut Mikko Paana nosti symposiumissa päivänvaloon Uudenkaupungin elämää yli 400 vuoden takaa, Isonvihan (1713–1721) ajoilta. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on puhuttu paljon Suomen sodista.
Itsenäisyytemme ei ole itsestään selvää, ja torstain sotilasvalassa mukana olleet sotaveteraanit ja sotainvalidit olivat anasaitusti kunniavieraita tämän viikon sotilasvalassa. Heidän kokemuksiaan on dokumentoitu kirjoihin, artikkeleihin, tutkimuksiin ja elokuviin. Isonvihan aikaan eläneiden tuntemuksista ja muistoista niitä ei juuri ole.
Mikko Paana havainnollisti, miten 90 venäistä sota-alusta miehistöineen valtasi sataman. Koko kaupunki jäi suuren sotilasleirin keskelle, ja kaksikolmasosaa asukkaista pakeni kotikaupungistaan.
Vanha kirkko toimi lähinnä jauhovarastona. Uudenkaupungin maistraatti jatkoi toimintaansa vuosikausia Tukholmassa, jonne myös suuri osa väestöstä pakeni.
Keskeinen hahmo poikkeusoloissa oli Mikko Paanan mukaan pormestari Johan Winter. Hän oli aikansa rauhanrakentaja ja esti taitavana diplomaattina monet kahnaukset paikallisten ja miehittäjien välillä. Wintereille on erityistä kysyntää näinä aikoina, kun uhittelusta on tullut osa suurvaltapolitiikkaa.
Myös tulevaisuudentutkija Ilkka Halava sanoi, että tulevaisuudessa ihmisten välinen vuorovaikutus nousee keskeiseen osaan kaupunkien toiminnassa. Yhteisöllisyydessä Uusikaupunki voi toimia edelläkävijänä, jos niin haluaa.
Isoviha päättyi vuonna 1721 solmittuun Uudenkaupungin rauhaan, jonka vaikutukset tunnustetaan edelleen koko Euroopassa. Se on asia, joka säilyy sukupolvelta toiselle ainakin, jos sen perintöä vaalitaan.
Symposium sai suitsutusta korkeasta kansainvälisestä tasostaan alan tutkijoilta, poliitikoilta ja paikalla olleilta kaupunkilaisilta ja kesäasukkailta. Alussa mainitsemani Unicef-professori Tapio Variskin tokaisi minulle, että suunnitelmistaan poiketen hän jäi Uuteenkaupunkiin koko päiväksi.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja