Miten se Ultra Bran Heikko valo taas menikään?
Miksi en silloin sanonut sille yhdelle mitään?
Mitähän sitä huomenna laittaisi ruoaksi?
Ai niin, minullahan on kolumnivuoro. Mistä sen kirjoittaisi?
Jostain syystä keksin parhaat aiheet aina sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun pitäisi olla jo unten mailla. Aamulla ideat eivät välttämättä jalostu enää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka yöllä tuntui, että olisi voinut kirjoittaa tekstin suoraan paperille.
Olen aina ollut huono nukkumaan. Nukahtaminen kestää oman aikansa, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja kun uni ei tule, alkaa päässä pyöriä monenlaisia ajatuksia.
Prisma Studion ja Helsingin yliopiston yhteisen Väsykyselyn mukaan suomalaiset nukkuvat alle seitsemän tuntia vuorokaudessa, vaikka he tarvitsisivat omien sanojensa mukaan vähintään kahdeksan tunnin unet.
Tätä kirjoittaessa on alla noin kuuden tunnin yöunet. Kahdeksan tuntia tulee harvoin täyteen edes viikonloppuisin, vaikka ei tarvitsisi herätä mihinkään.
Töissä saattaa aamulla väsyttää, mutta iltaa kohden yleensä piristyn. Nukkumaan on kuitenkin pakko mennä melko aikaisin, jotta saa riittävät unet ennen seuraavaa työpäivää.
Vielä pahempi tilanne on, jos on niin sanotusti pakko saada unta. Eli aamulla pitää lähteä johonkin reissuun tai joutuu muusta syystä heräämään normaalia aikaisemmin. Silloin voin olla lähes varma, että nukkumisesta ei tule mitään.
Lähtökohta lomareissulle ei ole paras mahdollinen, jos on jo valmiiksi väsynyt. Bussissa, junassa tai lentokoneessa edessä on silloin pilkkiminen eli muutaman sekunnin nukahdus ja sitä seuraava säikähdys. Väsymys ei niillä ”unilla” kaikkoa.
Toki tiedän, että omalla toiminnalla unenlaatu varmasti paranisi. Voisi pudottaa painoa, liikkua enemmän ja syödä paremmin. Nehän yleensä tepsivät melkein joka vaivaan. Ainakaan myöhään illalla ei kannata syödä liikaa, muuten yö menee vatsaa kuunnellessa.
Unilääkkeitä en ole koskaan käyttänyt, vaikka joskus huonosti nukuttuja öitä tulee peräkkäin kolme tai neljäkin. Lopulta sitä on jo niin väsynyt, että onnistuu nukkumaan riittävästi.
Omat uniongelmani ovat pieniä unettomuudesta kärsiviin verrattuna, mutta jo pari huonosti nukuttua yötä tuntuu monenlaisessa tekemisessä. Ajatus ei kulje kirkkaasti ja auton ratissa saa keskittyä kunnolla. Yksin autossa laulaminen muuten auttaa, eikä kukaan kuule, vaikka laulaisi kuinka huonosti.
Vaikka syksyn pimenevät illat saattavat lyhyehkön kesän jälkeen tuntua ikäviltä, on niissä hyviäkin puolia. Nyt ei edes se heikko valo pääse huoneeseen. Toki minulla on pimennysverhot laulun ohuiden verhojen sijaan.
Risto-Matti Kärki
tuottaja