Uutisissa näkee usein ennusteita, kuinka Suomen luonto muuttuu ilmaston lämmetessä. Pohjoisia lajeja katoaa, eteläisiä tulee niiden tilalle ja uudet viljelykasvit menestyvät. Mutta se tapahtuu joskus hamassa tulevaisuudessa, vai mitä?
Ei suinkaan. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon uuden tutkimuksen mukaan Suomen linnusto muuttuu jo, ja hurjaa vauhtia. Tutkijat vertasivat lintulajien levinneisyyksiä vuosina 1974–1989 vuosiin 2006–2010. Näinä vuosina toteutettiin Lintuatlakset, laajat selvitykset, joissa tuhannet lintuharrastajat ja tutkijat kartoittivat kaikkien Suomen lajien pesimäalueet.
Noin neljännesvuosisadassa ei luulisi paljon tapahtuvan, mutta tulokset olivat hätkähdyttäviä. Mukana olleista 235 lintulajista vain kymmenen levinneisyys ei muuttunut lainkaan. Paikoillaan pysyneet linnut olivat enimmäkseen koko Suomessa esiintyviä, hyvin runsaslukuisia siivekkäitä, kuten pajulintu ja punakylkirastas.
Elinalueitaan menettivät etenkin pohjoisen linnut. Keskimääräinen järripeippo eli 2000-luvulla 170 kilometriä pohjoisempana kuin aikaisemman atlaksen aikaan. Hiiripöllölle etäisyys oli 150 km ja riekolle 145 km.
Pulassa ovat myös pitkänmatkan muuttajat, jotka viettävät talvensa tropiikissa. Niiden aikataulu pettää, kun lämpenevinä keväinä perillä pitäisi olla aikaisemmin kuin ennen. Jopa yleinen ja sopeutuvainen kirjosieppo on vähentynyt.
Toisaalta eteläisten lintujen ja saaristolintujen elinalueet laajenevat pohjoiseen. Niitä ovat merikotka, joutsenet, hanhet ja ristisorsa. Siitä kiitos kuuluu paitsi lämpenevälle ilmastolle, myös edelleen jatkuvalle toipumiselle aikaisemmista vainoista. Suojelu auttaa myös valkoselkätikkaa ja maakotkaa./ Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 14.09. 2017 julkaistusta lehdestä