Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei ainakaan internetissä. Kuukausia olin jo suunnitellut vaihtavani loma-asunnon sängyt ja patjat. Suunnitelmassa oli vain pari haastetta: Mihin saisin hukattua vanhat ja mistä tilaisin uudet?
Kun italialainen ystäväni oli luvannut ottaa vanhat kontolleen, tiesin, että ongelmat olivat ratkenneet. Sillä viime kesänä uudistin sohvani ruotsalaisen, maailmanlaajuisen kodintavaratalon ansiosta, koska yhtiöllä on joka maassa kotiinkuljetus.
Tutkailin netistä jälleen tavaratalojätin italialaisia sivuja. Toki niiltä löytyivät myös petaus- ja runkopatjat.
– Ajatella. Niin näppärää, tällane maailmanlaajuinen pulju. Täältä löytyy runkopatjatkin, vaikka mä kuvittelin, etteivät italialaiset ymmärrä niiden päälle mitään.
Tuo ensimmäisen ja ainoan varoituksen kellon kilkatus olisi pitänyt havahduttaa minut, mutta ei. Intoa piukassa kirjoitin oikein listan ja lähdin lomalle.
Ystäväni teki Italiassa listani mukaisen tilauksen. Parin viikon odottelun jälkeen koitti viimein se päivä, jolloin uusien runkopatjen ja petauspatjojen oli määrä saapua. Ennen uusien saapumista raahasimme lomalle tulleen ystäväni kanssa vanhat pois.
Patjat eli neljä pakettia tulivat. Kaksi pyöreää ja läpinäkyvää, jotka tunnistin petauspatjoiksi sekä kaksi ruskeaa, pitkää, kapeaa ja raskasta kantajien hikoilusta päätellen.
– Missä ovat sängyt, osasin kysyä italiaksi ja tarkoitin tietysti runkopatjoja. Runkopatja-sanaa ei sanakirjani tuntenut.
– Tuossa, vastasi miehistä toinen ja osoitti pitkiä paketteja.
Eivät italialaiset ymmärrä mitään runkopatjojen päälle. Laatikoista kuoriutuivat koottavat, sälepohjaiset sängynkehikot, joihin päälle ja sivuille laitettiin kangaspäälliset. Eli ne näyttivät internetin kuvassa aivan runkopatjoilta, sellaisilta, joihin siis olin tilauttanut jalatkin.
– Ihan kiva. On uudet sängyt ja petauspatjat, mutta ei patjoja, vitisin ystävälleni istuessani kaakelilattialla.
– Mistä täällä saa patjoja ja miten ne saa tänne vuorille, jatkoin valitustani.
Ruokakaupassa, alhaalla, rannalla olin nähnyt kassojen takana, seinän vieressä rivissä patjoja. Siis sinne.
Ja olihan niitä siellä; 180 ja 190 senttimetrin pituisina.
– Liian lyhyitä, ei tule mitään. Nää ihmiset on aivan liian lyhyitä. Mulla on kahden metrin pituiset sängyt ja petauspatjat.
Onneksi marketin ystävällinen myyjä osasi englanniksi kertoa, että aivan supermarketin vieressä on liike, joka valmistaa ja myy patjoja.
Nyt minulla on kaksi ”käsintehtyä” italialaista patjaa ja vielä erikoispitkinä. Ne kannettiin makuuhuoneeseen, sänkyjen päälle kahden päivän kuluttua tilauksesta. Molto bene.
Eija Isotalo
Toimittaja