Lähdin ensimmäisen kerran Uudestakaupungista 1994. Nuorena ja elämästä mitään tietämättömänä pakkasin kamat ja lähdin Turkuun ”opiskelemaan”. Tuolloin Turku tuntui valtavan suurelta kaupungilta ja Uusikaupunki taas tuppukylältä, jolla ei ollut minulle muka mitään tarjottavaa.
Kävin täydet kaksi vuotta Kauppaoppilaitosta, mutta en koskaan valmistunut, koska en suorittanut ruotsinkoetta. Periaatteen mies mukamas.
Armeijan jälkeen palasin hetkeksi kotiseudulle, mutta sen jälkeen lähdin oven paukkuen takaisin suureen Turkuun. Todellisuudessa en koskaan mennyt Helsinkiin asti, koska äidin lihapadat ja isän lompakko olisivat olleet liian kaukana.
Ikä toi ymmärrystä ja asioihin suhtautuminen muuttui kiihkottomammaksi. Turku alkoi tuntua kodilta ja ystäväpiiri laajeni. Ryhdyin jopa kannattamaan Turun Palloseuraa.
Työni puolesta olin valinnut hyvän paikan asua ja elää, sillä matkapäiviä on pitkälti yli sata vuodessa ja kilometrejä kertyy yli 60 000. Uusikaupunki olisi sijaintinsa vuoksi lisännyt kilometrejä entisestään.
Kun tapasin lopulta vaimoni ja perustimme perheen, ymmärsin ettei Uudestakaupungista oikeasti puuttunut mitään. Se oli vain nuoren kapinallisen mielessä elänyt kuvitelma, että isommasta kaupungista löytyy onni ja autuus. Niin turkulainen kuin nykyään olenkin niin mainitsen aina kysyttäessä, että olen kylläkin kotoisin Uudestakaupungista vaikka Turussa asunkin. Näin ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten.
Olen nimittäin ymmärtänyt pienen kaupungin suuren sydämen merkityksen. Sen, että kaikki on lähellä. Sen, että ihmiset tuntevat toisensa, tukevat toisiaan ja muodostavat tahtomattaankin yhteisöjä, joiden merkitys on mittaamaton.
Uusikaupunki oli lapsuudessani ja nuoruudessani hieman samassa tilanteessa kuin nytkin. Paljon tuli väkeä muualta töihin silloiselle Saabin tehtaalle. Monet repäistiin juuriltaan pieneen syrjäiseen kaupunkiin, jossa heillä ei ollut ystäviä eikä verkostoja.
Tuolloin koripallolla ja sen menestyksellä oli suuri merkitys, sillä matseissa kaikki saivat tuntea yhtenäisyyttä ja saivat uusia ystäviä. Koripallon merkitystä ei kannata vähätellä nykytilanteessakaan.
Sama koskee kaikkia seuratoimintoja, kulttuuripalveluita ja yleistä kaupungin ystävällisyyttä uusia tulijoita kohtaan. Kaikki sellainen toiminta, joka saa uudet asukkaat kokemaan itsensä tervetulleiksi synnyttää myös uusia ystävyyssuhteita. Näillä suhteilla on suuri merkitys, kun ihmiset pohtivat jäämistään kaupunkiin pidemmäksi aikaa, ehkä jopa eläkepäiviksi asti.
Uusikaupunki ei ole tässä tilanteessa ensimmäistä, mutta ei myöskään viimeistä kertaa. Näyttäkää tulijoille pienen kaupungin suurta sydäntä niin menestystä mitataan paljon muussakin kuin rahassa.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti