Rock and roll ja James Dean. Hipit ja punkkarit. Hevimusiikki ja Dingo-ilmiö. Olkatoppaukset ja neonvärit. Cd-soitin, videovuokraamo, irtokarkit. Mopoauto ja Snapchat.
Kaikki nämä kuuluvat nuoruuteen, mutta eri vuosikymmenillä. Uudenkaupungin museo kannustaa nyt 1950–1990-lukujen nuoria heittäytymään nostalgisiksi ja muistelemaan nuoruuttaan Uudessakaupungissa. Ensi vuoden päänäyttelyn teemana on nuorison näkyminen kaupunkikuvassa.
Nostalgiset muistelut yhdistävät samanikäisiä. Tiettynä vuotena ja vuosikymmenenä syntyneet puhuvat samaa kieltä. Muisteleminen on mukavaa, mutta eletyistä vuosista löytyy myös kipeitä asioita.
Nuoruusmuistot liittyvät kaveripiiriin, harrastuksiin ja paikkoihin. Kun ravintola Kirsta keväällä muutti uusiin tiloihin Kaupunginlahden toiselle rannalle, moni uusikaupunkilainen innostui muistelemaan. Ravintola on ollut osa kaupungin katukuvaa 1940-luvulta lähtien. Siellä esiintyi vuosien varrella Suomen suosituimpia bändejä, ja se kokosi nuoria yhteen.
Nykyään nuoret tallentavat arkeaan sosiaaliseen mediaan. Digiaikana kuvien ottaminen on helppoa, mutta niin on myös kuvien kadottaminen. 1950–1990-luvuilla kuvia tallennettiin valokuva-albumeihin ja kenkälaatikoihin. Nyt asiantuntijat kehottavat arkistoimaan kuvat varmuuden vuoksi useaan paikkaan.
Valokuvien lisäksi muistoja voi herätellä myös päiväkirjojen ja ystäväkirjojen sivuilta. On hienoa nähdä, millainen näyttelystä lopulta rakentuu, kun kaupungin asukkaat saavat itse vahvasti vaikuttaa sen syntymiseen.
Mikä vuosikerta innostuu eniten muistelemaan, ja löytyykö sukupolvia yhdistäviä nuoruuskokemuksia. Muistin virkistämiseksi ystäväporukat voivat järjestää vaikkapa yhteisiä muisteluiltoja.
Tiettynä vuotena ja vuosikymmenenä syntyneet puhuvat samaa kieltä.