Joitakin vuosia sitten luin vielä lehtiä, siis niitä paperisia aikakauslehtiä. Aina välillä tuli tilattua joku tarjousjakso jotain naisten- tai kodinlehteä, jota sitten iltaisin hetken tuli luettua, jotta sai ajatukset pois arjesta. Kuin varkain ovat digilehdet tai sosiaalinen media korvannut tuon tarpeen. Seuraan tiettyjä blogeja, jotka tyydyttävät viihteen tarpeeni. Voin valita niistä itselleni sopivan määrän matkajuttuja, käsityöohjeita, ruokaohjeita tai erilaisia ihmiselämän tarinoita. Voin valita ikääni ja harrastuksiini sopivat tai kiinnostusteni mukaiset jutut ilman mainoksia.
Lehtikauppiaat välillä yrittävät vieläkin myydä jotain hyvää tarjousta. Useinhan keskustelu alkaa sillä, että mitäs lehtiä kotiinne tuleekaan, millaisista asioista teillä ollaan kiinnostuneita? Kun siihen sitten luettelee ne lehdet, joita talouteen jo tulee: Nostalgia, Mobilisti, Resiina… loppuu keskustelu usein aika lyhyeen. Ei oikein myyjän valikoima ja ostajan mieltymykset kohtaa. Nykyään on helppoa kieltää puhelinmarkkinointi, vielä tehokkaastikin. Soittamalla Suomen asiakkuusmarkkinointiliiton palvelunumeroon pysyy puhelin aina kerrallaan kolme vuotta vapaana lehtimyyjien soitoista.
Mutta kertokaas, miten voisi kieltää ne kaikki kotiovelle ja -pihalle tulevat myyjät? Olemme asuneet kaksi vuosikymmentä kodissamme vanhalla omakotialueella. Ei siinä, etteikö talomme maalia ja katonpesua kaipaisi. Mutta mikäli olisimme uskoneet niitä kaikkia kauppiaita, jotka keittiöömme ovat vuosien aikana pyrkineet, olisi talomme todellakin erilainen. Ikkunat olisi varmaan uusittu jo kahteen kertaan erilaisiin älylaseihin ja alumiinipokiin, ajalle tyypillinen tiilikate olisi vaihdettu ”tiilen näköiseen peltiin”, alkuperäiset ovet olisivat nyt puhtaan valkoiset turvaovet jne. Ja ei kai nyt hyvänen aika kukaan voi Uudessakaupungissa asua ilman ”turvajärjestelmää”! Yleensä nämä remonttimyyjät ovat nuoria miehiä, jotka ovat opetelleet sen peruslitaniansa. Harvoin tunnen itseäni missään tilanteessa niin alhaiseksi, kun perustellessani näille myyjille, miksi talomme alkuperäisiä ikkunoita ei todellakaan tarvitse vaihtaa – ”eikö se isäntä nyt olisi kotona?”
Minä (ja onneksi myös mieheni) pystyn vastustamaan näitä kauppiaita. Mutta mitä tekee vaikka hyvää kaikista ajatteleva anoppini, tai moni muu yksin asuva vanhus. Pitääkö jostain kaivaa portin pieleen ne lapsuuden nuuttipukkikierroksilla lievää pelkoa herättäneet kyltit ”Kaupustelu ja kerjuu kielletty”.
Mari Jalava
museonjohtaja