Kiertävän taiteilijan työ on siinä mielessä antoisaa, että kaupungit, paikat ja ihmiset ympärillä vaihtuvat koko ajan. Tämä oli yksi niistä asioista, joka minua viehätti aina kiertue-elämässä. Viehättää yhä, mutta samalla siitä on tullut pienoinen taakka, kun yritän olla isä kolmelle lapselleni ja aviomies vaimolleni.
Olen tosin helpottanut syyllisyyden tunnettani sillä, että kaikissa ammateissa on varjopuolensa eikä tämä ole siinä mielessä poikkeus. Jos kuitenkin unohdan henkilökohtaiset asiani ja pohdin puhtaasti sitä, mitä näen ja kuulen keikoillani, tulee väistämättä mieleen, että tämä väkiluvultaan pieni maa on maantieteellisesti varsin suuri ja sen sisällä kulttuurit, tavat ja elämä muuttuvat melkoisesti.
Usein tuntuu, että hypätessäni hieman jäyhässä Varsinais-Suomessa autoon ja muutaman tunnin päästä avatessani oven Keski-Suomessa on kuin valtion rajat olisi ylitetty.
Viimeisin tällainen kokemus oli pari viikkoa sitten, kun meneillään oleva kiertueeni pysähtyi Kotkaan. Niin, tuohon koripallon kautta kaupungillemme kovin rakkaaseen vastustajaan, joka on vieläpä kaupunkina hyvin samankaltainen kuin Uusikaupunki. Molemmat ovat merenrantakaupunkeja, joille teollisuus on äärimmäisen merkittävä työllistäjä ja hyvinvoinnin turvaaja.
Tilanne vain kaupungeissa on tällä hetkellä hyvin erilainen. Uudessakaupungissa työttömyysprosentti laskee laskemistaan ja täällä tuskaillaan, mihin kaikki työvoima saadaan asutettua.
Kotkassa puolestaan työttömyysprosentti on yli kahdenkymmenen, teollisuus elää kädestä suuhun ja monissa perheissä venytetään senttiä. Kokemus oli silmiä avaava.
Lähdin kotoa ja luin viimeiseksi uutisen, jossa kerrottiin Turun seudun voimakkaasta talouskasvusta. Kun saavuin Kotkaan, havaitsin välittömästi alakuloisen ilmapiirin. Kysyessäni miten lippukauppa on sujunut, sain vastauksen, että koko syksy on ollut haasteellista, koska työttömyys vaivaa kaupunkia. Vielä esitykseni jälkeen lähes jokaisessa keskustelussa tavalla tai toisella viitattiin kaupungin vaikeaan tilanteeseen.
Oli toisaalta mukava tunne, kun ihmiset tulivat kertomaan miten tärkeää on, että me viihdyttäjät käymme eri kaupungeissa, mutta samalla mietin, että mahtavatko ihmiset yleensä ymmärtää miten erilainen talous- ja työllisyystilanne eri puolella Suomea on?
Uusikaupunki on selviytymisen mestari. Uudenkaupungin elämä talous- ja työllisyysmielessä muistuttaa jojoa. Mitä alemmas kaupunki syöksyy, sen korkeammalle se pomppaa. On silti hyvä muistaa, että kaikkialla ei ole yhtä hyvä tilanne kuin täällä nyt. Tämä ei tarkoita, että meidän tarvitsisi tuntea syyllisyyttä tai ratkaista muiden ongelmia, mutta ymmärtäminen ja tsemppaaminen auttavat, sillä sitä mekin kaipaamme, kun jojo seuraavan kerran laskeutuu kohti pohjaa.
Kuinka usein onkaan Uudessakaupungissa laskettu mantraa ”ei ne ymmärrä tätä meidän tilannetta”. Nyt on meidän vuoro ymmärtää muiden tilannetta ja ehkä jopa kertoa ratkaisuja, jotka ovat osoittautuneet täällä hyviksi.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti