Tänä syksynä tulee kuluneeksi 30 vuotta Bruce Springsteenin Tunnel of Love -albumin ilmestymisestä. Levy on yksi Springsteenin uran kiistellyimmistä tuotoksista. Tosille Tunnel of Love merkitsee Springsteenin uran kulta-ajan loppumista, toisille se on artistin kaikista aliarvostetuin albumi.
Tunnel of Love ilmestyi Springsteenin kannalta ristiriitaisessa tilanteessa. Vuonna 1984 ilmestyneen Born in the USA -levyn myötä Springsteen kasvoi lopullisesti supertähdeksi, joka pystyi täyttämään ehtymättömällä energiallaan minkä tahansa stadionin maailmassa.
Samoihin aikoihin Springsteen avioitui ensimmäisen kerran. Tunnel of Love olikin Springsteenin yritys tulkita perheellisen miehen elämää. Tulkintaan vaikuttivat väistämättä lisääntyneet masennuskohtaukset, joista Springsteen kertoo avoimesti omaelämäkerrassaan.
Albumin sanoitukset risteilevätkin tunteiden ääripäästä toiseen. Tougher Than the Rest -kappale julistaa itsevarmuutta näin:
Well if you’re looking for love / honey I’m tougher than the rest.
Toisaalta Brilliant Disguise tunnustaa epävarmuutta seuraavasti:
I’m just a lonely pilgrim / I walk this world in wealth / I want to know if it’s you I don’t trust / ’cause I damn sure don’t trust myself.
Elämäntilanne ja mielialojen vaihtelu kuvautuvat rehellisesti kappaleissa. Lopulta ei ollut yllätys, että Springsteenin tie erkani sekä puolison että E Street Band -yhtyeen kanssa.
Levyn myöhempään arviointiin vaikuttaa luonnollisesti sen sijoittuminen uran taitekohtaan, jossa huippu vaihtui suvannoksi.
Albumia edeltäneet viisi levyä ovat sekä fanien että kriitikoiden ylistämiä, osa klassisen rockin kaanonia. Tunnel of Love ei kuvaa nuorta, haaveiden ja kaipuun kyllästämää kaupunkilaisromantiikkaa yhtä hyvin kuin Born to Run. Se ei tavoita kaikkea sitä tummansävyistä duunarirealismia, mistä Darkness on the Edge of Town hengittää, eikä se ole yhtä monipuolinen albumikokonaisuus kuin The River. Tunnel of Love ei yllä myöskään 80-luvun amerikkalaiseksi ääneksi niin kuin Nebraska tai Born in the USA.
Toisaalta albumia seuranneet kolme tuotosta – eli koko 90-luvun tuotanto – ovat Springsteenin uran heikoimpia. Tunnel of Love lipsuukin mielikuvissa epäreilusti samaan kategoriaan kuin Human Touch, Lucky Town ja The Ghoast of Tom Joad, joita edes suurin osa fanaattisimmista ”Pomo”-faneista ei jaksa kuunnella alusta loppuun säännöllisesti.
Vaikka levyltä on jäänyt ainoastaan muutama kappale satunnaiseen konserttisoittoon, albumi sivuutetaan liian herkästi Springsteenin merkkiteoksia listattaessa. Tunnel of Love yhdistelee elementtejä edeltäjistään mielenkiintoisella tavalla, sortumatta kuitenkaan seuraajiensa päämärättömyyteen.
Ennen kaikkea albumi on mielenkiintoinen näköala Springsteenin uran taitekohtaan.
Samuel Nyroos
toimittaja