Kun Suomen alkoholilain uudistusta alettiin puuhaamaan vuonna 2016, oli ensimmäinen ajatukseni: vihdoin. On jo aika poistaa turhaa byrokratiaa ja tyhmiä sääntöjä.
Mieleeni muistui opiskeluaika Hollannissa, jossa viiniä saa lähimarketista. Ah, kuinka vapauttavaa se olikaan.
Hallituksen esitys uudeksi alkoholilaiksi ei toisi viinejä marketteihin, mutta kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla myytävien tuotteiden enimmäisalkoholipitoisuus nostettaisiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Uudistuksen jälkeen lähimarketista voisi ostaa nelosolutta.
Kuulostaa hyvältä, täst vinkkelist.
Omaa alkoholinkäyttöä on vaikea arvioida, mutta sanoisin kuuluvani (keksimääni) suomalais-keskieurooppalaiseen ryhmään. Välillä juon kännit, välillä taas vain pari. Saatan sunnuntaisin juoda yhden tai kaksi erikoisolutta rentoutuakseni ja silloin kiroan Suomen lainsäädäntöä: miksi kaupan olut on niin vähäprosenttista, korkeampi alkoholipitoisuus kun tuo makua.
Näillä kriteereillä en usko kuuluvani 145 kuolonuhriin, jotka uusi laki toisi mukanaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päätyi tuohon lukemaan tutkiessaan uudistuksen vaikutuksia kansanterveyteen.
Omaa elämääni uudistus taas helpottaisi. Ongelmia tuskin syntyisi minulle tai samaisessa suomalais-keskieurooppalaisessa juomakulttuurissa eläville ystävilleni.
He, joille prosenttinostosta tulee ongelmia, jopa kuolemia, ovat riskikäyttäjät ja suurkuluttajat. Heillä voi olla perheet ja töitä, joihin sairauslomat vaikuttavat. He kuuluvat vähemmistöön, ja kuten tapana on, enemmistö heidät unohtaa.
Minä olin aluksi lakimuutoksen kannalla, mutta enää en ole. Tajusin olleeni itsekäs ja häpesin. Miten voisin olla lain kannalla, joka tutkimusten mukaan tappaisi ihmisiä, vain siksi että minun olisi helpompi saada tarpeeksi vahvaa olutta? Että minun ei tarvitsisi kävellä varttia Alkoon fiinin oluen takia.
Ylen uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä antoi täysin toiseen asiaan liittyvässä haastattelussa hyvän neuvon, jota voi soveltaa myös alkoholilain uudistukseen: ”Vahvemmat joustakoot heikompien puolesta”. Me, enemmistö, jotka emme kuulu riskikäyttäjiin olemme vahvempia.
Uudistuksessa on hyviä kohtia, kuten käsityöläispanimoiden ulososto-oikeuden myöntäminen, joka ei vaikuttaisi kansanterveyteen, mutta parantaisi panimoiden liiketoimintaa. Lakikohta saattaa tosin törmätä EU:n Alkolle myöntämään erityisasemaan monopolina.
Mutta Röngän yleisneuvoa kannattaa noudattaa. Kyllä minä ainakin voin hakea jatkossa erikoisolueni Alkosta tai panimolta, jos sillä säästetään ihmishenkiä.
Niko Vahtera
toimittaja