Maija Karala
Myyriä, hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä katoaa vuosittain miljoonittain erilaisten petoeläinten kitoihin. Niiden elämä on niin vaarallista, että vain aniharva pikku karvaturri näkee toista elinvuottaan. Aivan erityisen vaarallista se on sosiaalisessa arvoasteikossa alhaalla oleville.
Monilla sosiaalisilla eläimillä on jonkinlainen arvojärjestys. Sen avulla eläimet onnistuvat ilman turhaa tappelua päättämään, kuka syö ensin, parittelee kenenkin kanssa ja yleisesti kuorii elämässä kermat päältä.
Voisi luulla, että arvoasteikossa korkealla olevat eläimet ovat pulskia ja hyväkuntoisia, onhan niillä etuoikeus ruokaan. Usein onkin, mutta jyrsijöihin sääntö ei näytä pätevän. Tarkempi tutkimus on osoittanut, että pahnanpohjimmaiset ovatkin usein hyvinsyöneitä, jopa lihavia verrattuna ylempiinsä. Miksiköhän ihmeessä?
Ilmiölle on kyllä järkevä selitys. Jyrsijöille tärkein etuoikeus ei olekaan ruoka, vaan suoja. Heikoimmat joutuvat ruokailemaan avomaastossa tai päivänvalon aikaan, saalistajille alttiina. Ruokaa niillä voi olla yllin kyllin, mutta ne itsekin tulevat syödyksi ennemmin tai myöhemmin melkein varmasti.
Jyrsijöiden saalistajat, kuten haukat, pöllöt ja lumikot, tietenkin kiittävät tästä järjestelystä. Saavathan ne pulskemmat päivälliset.
On mahdollista, että alempiarvoiset myyrät ja rotat syövät ylenmäärin silkkaan suruunsa. Kuulostaa inhimillistämiseltä, mutta tosiasiassa jyrsijöiden ja ihmisten mielissä on enemmän yhteistä kuin moni arvaakaan.
Monia ihmisten mielenterveyden ja käyttäytymisen ilmiöitä voidaan tutkia käyttämällä koe-eläiminä jyrsijöitä: empatiaa, ahdistusta ja masennusta, stressiä, persoutta epäterveellisille herkuille ja paljon muuta. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on kehittänyt kannan alkoholismiin taipuvaisia rottia, joiden avulla on tutkittu ihmisten riippuvuuksia.
En yhtään ihmettelisi, jos luonnossa jyrsijäyhteisön altavastaajat helpottaisivat stressaantunutta oloaan syömällä ylenmäärin. Ainakin hamsterit tekevät niin tutkitustikin. Pikkueläinten keskuudessa tapahtuu draamaa ja suuria tunteita siinä missä suurempienkin, vaikka ne ovatkin meille ihmisille yleensä näkymättömissä.
Heikoimmat joutuvat ruokailemaan avomaastossa tai päivän-valon aikaan, saalistajille alttiina.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 16.11.2017 julkaistusta lehdestä