Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä autiommiksi käyvät pienvenesatamien laiturit. Mökkiveneemme satamassa Västanfjärdissä oli viime viikolla enää muutama isompi paatti ja kaksi pienempää, omamme ja naapureiden.
Tekisi mieli sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset lopettako mökkikautta niin aikaisin. Mutta se on ihan turhaa, sillä meitä saarimökkeilijöitä on montaa lajia. Toiset nauttivat mökkeilystä vain kesäaikaan. Jotkut taas viihtyvät mökillä jo aikaisin keväällä, mutta eivät enää syyspimeällä.
Sitten on meitä mökkihulluja, jotka haluaisivat olla mökillä ympäri vuoden säällä kuin säällä. Sitä, miksi näin on, ei voi selittää oikein millään.
Muistan, kuinka teini-ikäisenä iloitsin suunnattomasti, kun vanhempani vuokrasivat pienen mökin Helsingin lähisaaristosta. Viihdyin mökillä myös itsekseni ja kuljin pienellä peräprutkupaatilla siellä täällä. Muu perhe ei ollut yhtä innostunut ja mökkeily lopetettiin muutaman kesän jälkeen.
Hiukan nuorempana olin puolestani parina kesänä mummin luona hänen saarimökissään ja sielläkin oli tosi kivaa. Nuo kesät synnyttivät kipinän mökki- ja saarielämään.
Kun viime torstaina illansuussa puskimme avoveneellämme kovassa aallokossa ja sateessa kohti mökkilaituria, mielessä kyllä häivähti välillä epäilys, että ei tämä taida ihan järkevää olla. Ensin lastaat märällä laiturilla taiteillen kassit, nyssykät ja vesikanisterit veneeseen, sitten värjöttelet venematkan kylmässä viimassa. Toisessa päässä sama kamojen roudaus ja lisäksi vielä lähes nolla-asteisen mökin lämmittäminen nukkumakuntoon.
Ja mökillä on sitten puiden kaatoa, klapien tekoa, pesuvesien kantoa, ulkotiskausta ja jos jonkinlaista värkkäämistä. Mutta tämä touhuaminenkin kuuluu mökkihulluuteen. Ilman sitä kaikkea olo ei tuntuisi niin auvoiselta. Kun ensin vähän rehkii, sitä mukavampi on sitten vaan olla.
Moni saattaa miettiä, onko se nyt niin kivaa kököttää syksyiltoina mökissä, kun ulkona sataa, tuulee ja on pimeää. Kyllä on. Hämärän hyssyä on hieno viettää tulen räiskyessä takassa. Välillä uppoudutaan kirjan ääreen tai pelaillaan pelejä. Saunan lämmössä unohtuvat viimeisetkin arjen huolet.
Meri ja luonto ovat mökkeilyssä tärkeitä elementtejä näin syksylläkin. Merta voi tuijottaa rannalta tai mökin ikkunasta pitkiä aikoja eikä siihen kyllästy koskaan. Tähtitaivas näyttää parhaat puolensa kirkkaina syysiltoina ja öinä. Eikä sellaista mökkireissua vielä ole ollut, ettenkö olisi jossain vaiheessa käynyt metsässä. Jos ei ole sieni- tai marja-aika, on mukava vain kuljeksia.
Mieleni täyttääkin yhä useammin syvä kiitollisuus siitä, että on mahdollisuus viettää vapaa-aikaa niin rakkaaksi käyneellä mökillä.
Merja Halinen
toimittaja