Maija Karala
Metsässä kulkiessaan voi yllättäen joutua putoavien käpyjen sateeseen. Latvustossa touhuaa punatulkun kokoisia lintuja, joilla on järeät koukkunokat ja punaiset ja vihreät höyhenet kuin papukaijoilla. Käpylinnut ovat liikkeellä.
Käpylintuja on Suomessa yhtä monta sorttia kuin metsissä on käpyjä. Pikkukäpylinnut ruokailevat pääasiassa kuusenkävyillä, isokäpylinnut puolestaan männyissä. Harvinaisin on kirjosiipikäpylintu, jonka heiniä ovat lehtikuusenkävyt.
Käpylintuja pääsee näkemään yllättävän harvoin, vaikka niitä esiintyy koko maassa. Syy salamyhkäisyyteen lienee, että ne viihtyvät laajojen talousmetsien latvustoissa, eivätkä hakeudu puutarhoihin tai ruokinnoille. Kävyissä on niille tarpeeksi.
Ruokaileva isokäpylintu on erikoislaatuinen näky. Pienellä linnulla on massiivinen pää ja järeä koukkunokka, jonka kärjet menevät ristiin. Ristinokka näyttää epämuodostumalta, mutta käpyjen avaamiseen se on erinomainen työkalu.
Isokäpylintu ruuvaa ensin männynkävyn näppärästi irti, nappaa sen nokkaansa ja lentää sen kanssa sopivalle oksalle ruokailemaan. Ammattilaisen ottein se kampeaa kävyn suomut vuoron perään auki ja nappaa jokaisen alta siemenen.
Tyhjän kävyn lintu kieräyttää oksalta alas, ja se kopsahtelee kuuluvasti oksiin matkalla alas. Käpylinnut onkin helpointa paikantaa putoavien käpyjen kopsahtelusta.
Jos on koskaan yrittänyt avata männynkävyn suomuja paljain käsin, tietää ettei se ole aivan helppoa. Käpylinnulla täytyy olla uskomattomat voimat. Käpyjen kantaminen lennossa ja suomujen kankeaminen näköjään käyvät siltä aivan leikiten, vaikka lintu ei paina enempää kuin kädessäsi oleva sanomalehti.
Erikoistaitonsa turvin käpylinnut pystyvät myös tekemään jotain Suomen lintujen joukossa aivan ainutlaatuista: ne pesivät talvella.
Sekä pikku- että isokäpylintu rakentavat pesän ja munivat tammi-maaliskuussa, kovimpien pakkasten aikaan. Naaraan on istuttava koko haudonta- ja poikasaika lämmittämässä jälkikasvuaan, sillä ne paleltuisivat oitis jos se liikkuisi.
Vastuu sekä naaraan että poikasten ruokkimisesta on koiraalla, mutta käpyjähän metsässä riittää. Myös poikaset saavat syödäkseen osittain sulanutta siemenmössöä.
Käpylinnut onkin helpointa paikantaa putoavien käpyjen kopsahtelusta.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 9.11.2017 julkaistusta lehdestä