Sean Connery on paras James Bond. Belgiasta tulevat maailman maistuvimmat oluet. Coca-Cola hakkaa Pepsin.
Nämähän ovat tietysti faktoja, ei mielipiteitä.
Koulun välitunneilla ei sentään oluista väitelty, mutta lähestulkoon kaikesta muusta. Muistan kuinka kinaa saatiin aikaan jopa siitä, mikä on paras pankki. Eihän me pikkupojat tiedetty, miksi jokin pankki on toista parempi, vaan paras oli se, jossa oma tili oli. Ja sen valinnanhan oli tehnyt isä tai äiti.
Olihan se toisaalta ymmärrettävää. Aikana ennen kuin NHL-logot komistivat pipoja ja lippiksiä, luki niissä yleensä paikallisen pankin nimi.
Minullakin oli ennen kouluikää usein päässäni kelta-violetti pipo, jonka keskeltä kohosi valtava, pyöreä tupsu. Vasta hieman myöhemmin tulivat muotiin hatut, joissa luki Penguins, Canadiens tai Mighty Ducks.
Ulkomaisen urheiluseuran kannattaminen oli silloin hieman hankalampaa kuin nykyisin. Televisiosta tuli kerran viikossa makasiiniohjelma, jossa välähtelivät selänteet, gretzkyt ja lemieuxit, mutta aika harvoin näki kokonaisen ottelun.
Suosikkiseura valikoituikin aika monella sen hetkisen menestyksen tai jonkun tietyn pelaajan mukaan. Tietysti hieno logokin saattoi olla syynä.
Kotimaista jääkiekkoa sentään näki hieman helpommin. Omalla kotipaikkakunnallani kannatettiin yleensä Tepsiä tai Jokereita. Molempien kotihalleihin oli lähes yhtä pitkä matka ja kas kummaa, nämä kaksi seuraa voittivat mestaruuksia lähes vuorotellen.
Vasta yläasteella ilmestyi muiden ”faneja” enemmän. Lainausmerkeissä siksi, että oli mielestäni typerää siirtyä HIFK:n kannattajaksi heti, kun seura alkoi menestyä. Toki olin varmasti tehnyt oman valintani samoilla perusteilla vuosia aiemmin, mutta suosikkia ei saa vaihtaa.
Saahan sitä toki fanittaa ja kannattaa. Jotkut suosivat vain tiettyjä automerkkejä tai kiertävät yhden artistin perässä ympäri Suomea. Minulla auto on vaihtunut sulavasti saksalaisesta japanilaiseen ja korealaiseen. Suosikkibändejä tai -artisteja minulla on kymmeniä tai satoja, ja toisaalta on myös paljon niitä ”koko kansan suosikkeja”, joita en voi sietää.
Todellisuudessa tykkään myös niistä uusista Daniel Craigin bondeista, eikä enemmän huumoria sisältäneet Roger Mooren elokuvatkaan huonoja olleet. Hyvää olutta saa nykyisin niin monesta maasta, että on turhaa valita yhtä suosikkia.
Oikeastaan mielipiteitä saa vaihtaa lähes mistä tahansa, mutta suosikkiurheiluseuraa ei noin vain vaihdeta. Kun kerran tekee valinnan, siinä on pysyttävä.
Risto-Matti Kärki
tuottaja