Uudessakaupungissa on parin vuoden sisällä tapahtunut poikkeuksellisen vakavia tulipaloja. Jokainen niistä on erilainen, mutta muistuttaa meitä elävän tulen vaarallisuudesta.
Puutalokaupungissa paloturvallisuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Uudenkaupungin Vanhat talot ry:n järjestämässä tilaisuudessa äskettäin puhunut palomestari Olli Suominen muistutti, että tiiviisti rakennetussa puutalokeskustassa on olemassa suurpalon riski. Viimeisin sellainen koettiin vuonna 1855, eikä seuraavaa toivottavasti koskaan tule.
Kynttilät, lyhdyt ja led-valot luovat tunnelmaa, mutta niissä piilee myös valitettava tulipalon vaara. Säännöt ovat yksinkertaisia, vaikka kieltoja ja rajoituksia on paljon. Kynttilää ei saa polttaa lähellä verhoja eikä niitä saa jättää palamaan ilman valvontaa. Tuikkuja ei saa asetella vieri viereen. Ulkotulet eivät kuulu lähelle pensaita. Valosarjojen käytössä kannattaa olla huolellinen jatkojohtojen kanssa ja pitää huolta siitä, että yksikään johto ei jää puristuksiin. Vialliset valot pitää vaihtaa uusiin.
Suomalaiskotien paloturvallisuudessa on paljon parannettavaa. Jokainen koti tarvitsee oman palopäällikkönsä, ja se voi olla kuka tahansa perheenjäsen. Pelastuslaitoksen palotarkastajat kävivät Uudessakaupungissa aikaisemmin tekemässä säännöllisesti palotarkastuksia puutalokeskustan asuinrakennuksiin, mutta nyt on siirrytty omavalvontaan.
Paloturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu kaikille. Tietämystään siitä voi päivittää helposti vaikkapa netissä. Joka kodin palopäällikön toimenkuvaan kuuluu kartoittaa riskejä ja huolehtia riittävästä palovaroittimien määrästä ja myös niiden kunnosta.
Kun turvallisuusasiat ovat hanskassa, valoista voi nauttia levollisin mielin. Ne eivät ole turhakkeita, vaan tuovat ihmisille oikeasti iloa vuoden pimeimpään aikaan.
Viimeisin suurpalo koettiin Uudessakaupungissa vuonna 1855, eikä seuraavaa toivottavasti koskaan tule.