Sunnuntaina näillä seuduilla ja aika monessa muussakin Suomen kolkassa voi bongailla punalakkisia ja partaisia ukkoja viilettämässä autolla paikasta toiseen. Kuin ihmeen kaupalla joulupukki ehtii piipahtaa tuhansissa kodeissa saman päivän aikana.
Viime vuonna nousi pieni kohu, kun brittitutkijat väittivät, että joulupukista kertominen heikentää lasten luottamusta vanhempiinsa.
Uusikaupunkilainen harrastajanäyttelijä Jouko Mäenpää ei ole tutkijoiden kanssa samoilla linjoilla. (US 14.12.) Hänen mielestään lapsilla on nykyään monia muita syitä saada henkisiä vammoja kuin tarina joulupukista. Mäenpäällä on kanttia sanoa, sillä miehellä on peräti 50 vuoden kokemus joulupukkina.
Myös Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian emeritaprofessori Tuula Tamminen ihmettelee väitteitä, että joulupukista kertominen olisi valehtelua. Onko mielikuvituksen jakaminen, fiktiivinen kulttuuri ja sadut valehtelua, Tamminen kysyi Ylen haastattelussa viime vuonna joulun alla. Professorin mielestä joulupukin tärkein viesti lapsen kannalta on, että on olemassa joku vieras aikuinen, joka haluaa lapselle hyvää.
Omat lapseni olivat jo kouluikäisiä, kun tarina lahjoja jakavasta hyväntuulisesta herrasta paljastui heille saduksi. Tyttärelleni salaisuuden paljastuminen oli kaihoisa hetki. Hän purki menetystä kuin hyvän ystävän muuttoa toiselle paikkakunnalle. Vaikea siihen oli äidin löytää muita lohdutuksen sanoja kuin että pettymyksestä huolimatta joulu jatkuu, eikä häviä mihinkään.
Joulupukkiperinteessä arvokasta on sen luoma yhteisöllisyys – leikki, joka yhdistää aikuiset ja lapset. Joulupukki tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa. Meille suomalaisille Korvatunturin pukki on tietysti se ainoa oikea, mutta sen lisäksi maailmalla kiertää monenlaisia muitakin joulupukkihahmoja, jotka pohjautuvat Turkissa 300-luvulla eläneeseen Pyhään Nikolaukseen.
Suomessa nykyisenlainen pukki on vielä melko uusi ilmiö. Uudenkaupungin museossa voi käydä katsomassa, millaiselta pukin esi-isä näytti 1800-luvun lopussa. Sarvipäinen pukki vieraili kodeissa vasta joulun jälkeen pelottelemassa lapsia ja vaatimassa ryyppyjä.
Kehitys on siis kulkenut hyvään suuntaan. Tosin rehellisuuden nimessä monessa kodissa joulupukki voisi legendaarisen onko täällä kilttejä lapsia -repliikin sijaan kyseenalaistaa aikuisten kiltteyttä ja käyttäytymismalleja, kuten liiallista alkoholinkäyttöä, työnarkomaniaa, ylenpalttista tavarapaljoutta tai someriippuvuutta, jotka uhkaavat paitsi lasten jouluiloa myös turvallista arkea.
Joulupukki-tarina saa myös uusia muotoja. Pari vuotta sitten tavallinen vihtiläinen perheenisä sai idean Brother Christmas -hahmosta, joka naamarin suojissa auttaa ympäri vuoden perheitä, ilahduttaa sairaita lapsia ja järjestää tapahtumia asunnottomille.
Auttaminen on helppoa, sillä monilla yhdistyksillä ja yksityisilläkin on Uudessakaupungissa tempauksia ja tilejä, joiden kautta voi toimia anonyymina joulupukkina, vaikka ympäri vuodenkin, kuten vihtiläisisä tekee.
Joulupukin veli Brother Christmas vakuuuttaa, että auttaminen ei ole tähtitiedettä. Joskus riittää jo se, että katsoo toista silmiin ja juttelee.
Siitä on hyvä aloittaa.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja