Maija Karala
Näin jouluna kiistat pitäisi unohtaa ja elää sovussa erimielisyyksistä huolimatta, niin väitetään. Ihmisille perhejoulu voi tuottaa vaikeuksia, mutta metsien pikkulinnuille ei. Kesällä raivokkaasti rähinöineet linnut ovat joulunajan lyhyet päivät yhdessä kuin parhaat ystävät.
Kesällä tiaisten elämästä ei draamaa puutu. Pesäkoloista ja -pöntöistä on pulaa, joten linnut puolustavat omiaan raivokkaasti ja yrittävät vallata niitä toisiltaan. Kesään kuuluu syrjähyppyjä ja mustasukkaisuutta, rajakiistoja ja tietenkin ruoan kantamista poikasille vuorokauden ympäri.
Talven tullen kaikki muuttuu. Pöntöt jäävät tyhjiksi ja reviirien rajat unohtuvat. Pikkulinnut ymmärtävät, että Suomen talvessa yhteistyö on voimaa.
Ne muodostavat sekaparvia. Metsäisillä seuduilla parvien rungon muodostavat hömö-, töyhtö- ja kuusitiaiset, jotka kesällä olivat toistensa puolisoita ja rajanaapureita. Asutusalueilla mukana on enemmän ruokinnoista riippuvaisia tali- ja sinitiaisia, pohjoisessa lapintiaisia. Usein porukkaan lyöttäytyy joukko hippiäisiä ja puukiipijä tai pari.
Linnut ymmärtävät toistensa hälytys- ja kutsuäänet. Parvi pysyy yhdessä, ja monta silmäparia on hyvä turva petoja vastaan.
Ravintoa on talvella vähän, mutta sekaparvi jakaa sen niin taitavasti, ettei kilpailua oikeastaan ole. Ne käyvät puut läpi järjestelmällisesti, kukin lintulaji omien kykyjensä mukaan.
Puukiipijä tutkii puiden rungot alhaalta ylöspäin. Hömö- ja töyhtötiaiset puuhaavat alaoksilla, kuusitiaiset latvoissa ja pikkuiset hippiäiset aivan uloimpien oksien kärjissä, usen ylösalaisin roikkuen. Jos maassa ei ole lunta, myös kaatuneet puut tutkitaan.
Linnut etsivät puun rakosista talvehtivia hyönteisiä, mutta myös omia syksyisiä varastojaan. Tiaiset nimittäin jemmaavat näihin samoihin paikkoihin keräämiään siemeniä ja kohmeisia tai kuolleita hyönteisiä. Ei ole väliä, onko löytynyt kätkö oma vain jonkun toisen, kaikki syödään sopuisasti.
Talvella ötökät eivät lisäänny eikä uusia siemeniä kypsy. Kerran tiaisparven läpikäymä puu pysyy tyhjänä ravinnosta kevääseen asti. Lintujen on siis pysyttävä jatkuvasti liikkeellä, pyrähdettävä yhä uusiin puihin. Niiden on saatava syödäkseen joka päivä, jotta selviävät pitkästä, kylmästä yöstä.
Pohjoisen talvi on vaikea, mutta yhdessä pikkulinnut pärjäävät paremmin kuin yksikään niistä yksin. Otetaan mallia niistä.
Pikkulinnut ymmärtävät, että Suomen talvessa yhteistyö on voimaa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 21.12.2017 julkaistusta lehdestä