Minun isänmaani on tietysti
tämä maa, alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot, kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se, missä ihmisen henkiset juuret ovat, kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
”Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…”
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru, rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja
Porilaisten marssi, mutta se
on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango haikeasti
haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa, minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään ,
ammattiin, asuinpaikkaan
katsomatta, puoluekannasta
riippumatta, työläinen ja
talonpoika, palkansaaja ja johtaja, maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös
suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta menneitten sukupolvien työtä. Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme, eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet, ovat tekemällään työllä ja uurastuksella luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet
vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuun kantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !
Ote Raili Malmbergin runosta Rakkaudentunnustus isänmaalle.
Iloista 100-vuotiaan Suomen syntymäpäivää Uudenkaupungin Sanomien lukijoille!