Uusikaupunkilaisen sotaveteraanin, Esko Sjöblomin, 95, nuoruudessa tiedonvälitys oli verkkaista. Tästä johtuen sota tuli yllätyksenä, kuten hän sivulla 9 kertoo.
1930-luvulla tavallinen kansalainen ei osannut sotaa tai mitään muutakaan pelätä. Turvallisuudentunne oli keinotekoinen, suorastaan valheellinen.
Sjöblom kuvailee erinoimaisesti nykypäivän ja oman nuoruutensa eroja.
– Nuorena poikasena maailmanrauha oli olevinaan parempi.
Juuri näin: olevinaan. Oikeasti ennen kaikki ei todellakaan ollut paremmin.
Tuolloin Suomi oli 3,5 miljoonan asukkaan pohjoinen kehitysmaa, jossa suuri osa ihmisistä ei elänyt aikuiseksi asti. Silti Sjöblomista tuntui turvalliselta.
Maailmalla elettiin suuren laman jälkimainingeissa. Saksassa Hitler tappoi juutalaisia, Neuvostoliitossa Stalin teki omia puhdistuksiaan ja Nanjingissa Japani murhasi kiinalaisia siviilejä. Kohta koko maailma oli sodassa.
Tuon ajan tavallinen suomalainen näistä tuskin tiesi, tuskin kiinnostikaan. Työtä oli tehtävä, peltoa käännettävä.
Nykypäivänä tilanne on toinen.
Kansainvälisen tiedonvälityksen ja internetin myötä, me kaikki saamme salamannopeasti tiedon maailman kuin myös oman maamme tapahtumista.
Läpivalaistu yhteiskunta on herättänyt ihmiset todellisuuteen maailman kauhuista. Tämä on luonut myös ahdistusta, koska tiedämme, millainen maailma oikeasti on.
Asetelma onkin kääntynyt päälaelleen.
Jos 30-luvulla kansan turvallisuudentunne oli valetta, niin nykyään ihmisten pelontunne on suurelta osin ylimitoitettua.
Puhutaan informaatioähkystä, koska tietoa tulee paljon ja monesta eri tuutista. Se saattaa olla myös valheellista ja pelkoa lietsovaa. Nykypäivän infoähkyssä on vaikea muodostaa todellista kuvaa pelosta.
Poliisi kertoi männä viikon mediatilaisuudessa tilannetta hyvin kuvaavan tarinan.
Koulun oppilas oli Naantalin kylpylän edessä matkalla kouluun. Samaan aikaan vanhempi mies tuupertui tielle ja jostain kuului paukahdus. Oppilas meni kouluun ja sanoi, että kylpylän lähellä ammuttiin ihminen.
Poliisin partio ohitti paikan ja rajavartiolaitoksen kopteri lensi samaan aikaan tapahtumapaikan ylitse.
Kaiken kun yhdistää, niin rehtori päätti sulkea koulun ja kylpylän henkilökunta meni pommisuojaan. Lehdistö soitti poliisille ja kysyi ampumisesta. Heillä ei ollut tietoa ampumisesta, koska mitään sellaista ei ollut tapahtunut. Vanhempi mies oli kaatunut sauvakävellessään.
Oli tietysti oikea reaktio rehtorilta ja kylpylän henkilökunnalta varautua pahimpaan, mutta tarina kuvaa hyvin ilmapiiriä, jossa elämme.
Olemme sadassa vuodessa kasvaneet kehitysmaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja turvallisimmista maista. Elämme tällä hetkellä kaikkien aikojen turvallisinta ajanjaksoa ihmiskunnan historiassa ja Varsinais-Suomi on yksi maailman turvallisimmista alueista. Tämä kannattaa muistaa, eikä pelolle tule antaa valtaa.
Minä kirjoitan tätä tekstiä marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 2017. Kunhan saan valmiiksi, aion lähteä kotiin ja mennä illalla rock-keikalle.
Tällä päivämäärällä 78 vuotta sitten Neuvostoliitto tiputti ensimmäiset pomminsa Helsinkiin. Tuolloin pelko oli aiheellista, tänään ei.
Niko Vahtera
toimittaja