Sisu. Se kohisee suomalaisen suonissa vapaana kuin Kiutaköngäs Oulankajoella.
Ilman periksiantamatonta asennetta, tahdonvoimaa ja tekemisen paloa ei olisi Suomea, jonka satavuotisjuhlia huomenna vietämme. Eikä jääkiekon maailmanmestaruutta, Lasse Virenin olympiamitaleja, Nokiaa ja autotehdasta Uudessakaupungissa.
Sisusta väitöskirjaa tekevä Emilia Lahti kuvailee, että sisu merkitsee päätöstä yrittää vielä sen yhden kerran, vaikka on jo ihan lopussa. Raha ei motivoi sisukasta, palkkioksi riittää tavoitteeseen pääseminen. Sisu on uskallusta edetä vastatuuleen, vaikka matkanteko olisi epämukavaa ja vastaantulijat kehottaisivat kääntymään.
Kaikki ihmiskunnan kehitys on perustunut yksilöiden kykyyn ideoida, unelmoida ja venyttää psyykkistä reserviään. Rajojaan voi laajentaa vain kulkemalla eteenpäin, Lahti kuvailee.
Nuorkauppakamari valitsi Lahden äskettäin Vuoden nuori menestyjä -palkinnolla. 35-vuotiaan sisututkijan innostus aiheeseen kumpuaa hänen omista kokemuksistaan.
Helsingin Sanomien jutussa tutkija valottaa elämäntarinaansa (HS 11.2.). Vastasyntyneenä hän selätti sairaalabakteerin. Alle vuoden ikäisenä lääkäri epäili, että hänestä tulisi sokea. Sisukas äiti vaati, että kymmenkuiselle tyttärelle pitää saada silmälasit.
Vastoinkäymiset lapsuudessa eivät päättyneet tähän: Lahti sai munuaistulehduksen ja joutui viettämään pitkiä aikoja lastenklinikalla. Koulussa häntä kiusattiin, ja aikuisena hän joutui parisuhteessa väkivallan kohteeksi.
Lahdesta on kirjoitettu viime aikoina paljon paitsi suomalaisissa lehdissä myös kansainvälisissä julkaisuissa. Ehkä hänen ansiostaan suomalainen sisu on juuri nyt puheenaiheena maailmalla.
Brittilehti The Times julisti vuoden 2017 jopa sisun vuodeksi. Tammikuussa julkaistussa artikkelissa tanskalaisten kotoilu eli hyggeily oli lehden mukaan menneen talven lumia. Sisu on nyt so so hot – kuumaa kamaa.
Sisua tarvitaan maailmassa kaikkialla, mutta myös välittämistä ja empatiaa. Näistä ominaisuuksista me suomalaiset emme voi erityisesti ylpeillä, vaikka yhteisöllisyydestä puhutaankin paljon. Vai miksi nuorten syrjäytyminen, unohdetut vanhukset, perheväkivalta ja muut nousevat jatkuvasti otsikoihin?
Sisututkija on perustanut Sisu not Silence -kampanjan, joka vastustaa lähisuhdeväkivaltaa ja edistää myötätuntoisempaa tulevaisuutta. Se rohkaisee ihmisiä puhumaan vaietuista aiheista.
Välittäminen tarkoittaa sitä, että kysymme toisiltamme, mitä sinulle kuuluu. Se on päätös sulkea älypuhelin ja keskittyä kuuntelemaan, mitä kaveri sanoo. Se on kykyä katsoa läheistä – niin vierasta kuin tuttuakin – silmiin, ja keskittyä hetkeen. Se on ymmärrystä sanoa kiitos ja anteeksi. Se on halua auttaa ja ottaa vastaan apua.
Sisukas Suomi ja suomalainen eivät pärjää yksin. Suomen historia on osa maailmanhistoriaa. Kirjallisuuden Finlandia -palkinnon viime viikolla pokannut Juha Hurme muistuttaa oivallisesti, että suomi ja suomalainen kulttuuri eivät ole syntyneet irrallaan muusta maailmasta.
Sisututkija vähentäisi Suomesta valitusta, ja toisi tilalle keskustelua ongelmien ratkaisemisesta. Valittamisen sijaan voisimme keskittyä välittämiseen. Suomi100 -teemana on Yhdessä, mutta se kelpaa teemaksi myös seuraavalle sadalle vuodelle.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja