Koulun opetussuunnitelmat vaativat liikkumisen iloa, mutta vapaa-ajalla ei sellaista ole tarjolla. Jos et kisaa, et ole mukana. Jos et jaksa seitsemää treenikertaa viikossa, vaihtoehtona on vain lopettaa.
Turkulaisen kirjailijan ja äidinkielen opettajan Tommi Kinnusen viime sunnuntaina julkaistu kolumni Ylen verkkosivuilla on herättänyt runsaasti keskustelua. Se oli taatusti kirjailijan tarkoituskin.
Aihe yhdistää perheitä eri puolilla Suomea. Kun harjoituksia ja pelejä on useasti viikossa, vapaa-aika on tiukasti aikataulutettua. Jaksaminen on välillä koetuksella niin lapsilla kuin vanhemmillakin.
Aikuisten hälytyskellojen pitäisi soida, jos junioreiden urheilu muuttuu puurtamiseksi ja suorittamiseksi. Mieleen nousee, eikö vähempikin riittäisi.
Kinnunen on aidosti huolissaan urheilua harrastavien lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Hän kertoo itse nähneensä, miten treenien kuormittavuus heijastuu oppilaisiin.
Isoissa kaupungeissa jo matkoihin menee aikaa, mutta täällä harjoituspaikat ovat onneksi lähellä. Kinnunen osittain kärjistää, mutta aikuisten kannattaa pysähtyä miettimään hänen sanojaan niin kotona kuin seuroissakin.
Lasten liikunnassa olennaista on leikki ja yhdessäolo. Junioriurheilussa pääasiallinen tarkoitus ei ole muiden voittaminen, riittää kun voittaa itsensä ja saa onnistumisen kokemuksia. Häviöt kasvattavat lasta usein voittoja enemmän. Tärkein palkinto on hyvä olo ja ilon tunne.
Kannattaisiko Suomen kiinnittää enemmän huomiota liikuntamahdollisuuksiin ja vähemmän urheiluun? Kun yhä useampi liikkuisi ilon, nautinnon ja terveyden vuoksi, siitä laajasta joukosta nousisi myös niitä huippuja, kirjailija ehdottaa.
Se on näkökulma, joka kannattaa muistaa Uudessakaupungissakin, kun kuntalaiset, seuraihmiset ja päättäjät, pohtivat uuden monitoimihallin käyttötarkoitusta ja muita liikuntapalveluja.
Junioriurheilussa pääasiallinen tarkoitus ei ole muiden voittaminen.