Maija Karala
Viime viikkoina Etelä-Suomessa on liikkunut epätavallisen paljon lapinpöllöjä ja hiiripöllöjä. Nyt on hieno tilaisuus tavata jompi kumpi näistä persoonallisista lintulajeista, ennen kuin ne kevään korvalla palaavat pesimäseuduilleen.
Pöllöjä ei nähdä samoilla mailla joka talvi, sillä ne eivät ole varsinaisia muuttolintuja. Niillä ei ole vuodesta toiseen toistuvia, vakiintuneita reittejä pesimäpaikoilta talvehtimispaikoille.
Osa pöllöistä elää samalla reviirillä vuoden ympäri jos ravintotilanne suinkin sen sallii. Toiset vaeltavat, ehkä hyvinkin kauas. Esimerkiksi Lapin valkea aave, tunturipöllö, saattaa syksyn tullen lähteä etelään ja metsästellä vaikkapa Lounais-Suomen peltoaukeilla. Useimmat tunturipöllöt kuitenkin lähtevät pohjoiselle Jäämerelle merilintujahtiin eivätkä välitä osata kotiin. Seuraavaksi kesäksi ne voivat jäädä pesimään toiselle mantereelle.
Lapinpöllö, nimestään huolimatta, ei ole tunturien lintu. Se pesii Suomessa lähinnä maan itäosissa ja Meri-Lapissa Perämeren pohjukassa. Jos kotikonnuilta loppuvat myyrät, lapinpöllön on pakko vaeltaa. Se nimittäin syö ainoastaan myyriä.
Lapinpöllön suuri, litteä naama toimii lautasantennin tavoin. Herkät korvat erottavat myyrän rapistelun lumikinoksen altakin. Suurista siivistä ei kuulu ääntäkään: yli lentävä lapinpöllö voisi yhtä hyvin olla pelkkä varjo.
Myös hiiripöllölle myyrät ovat tärkeää saalista. Näiden kahden pöllölajin ilmaantuminen etelään kertoo siis, että jossakin ovat myyrät vähissä. Todennäköisesti nyt liikkeellä olevat linnut eivät ole suomalaisia, vaan tulevat idästä, ehkä kaukaakin. Molempien lajien levinneisyys ulottuu Venäjän laajojen havumetsien läpi aina Tyynenmeren rannoille saakka.
Pohjoisissa havumetsissä myyrät runsastuvat ja romahtavat tavallisesti neljän vuoden sykleissä. Jos pöllöjen kotiseuduilla ollaan nyt myyräsyklin aallonpohjassa, ei niitä häävisti ole tarjolla ensi kesänäkään. Se tarkoittaa, että näitä yksilöitä odottaa laiha kesä, kun ne palaavat kotimannuilleen, missä ne sitten lienevätkin. Pesintä jää ehkä kokonaan väliin.
Nälkävuosi silloin tällöin on normaali osa pöllöjen elämää. Tällä kertaa se toi kauniita lintuja eteläsuomalaisten ihasteltaviksi.
Jos kotikonnuilta loppuvat myyrät, lapinpöllön on pakko vaeltaa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 18.1.2018 julkaistusta lehdestä