Pakko tunnustaa. Muisti on alkanut pätkiä. Kun laitan tänään jonkun tavaran hyvään talteen, kuukauden päästä en enää millään muista, mihin sen jemmasin. Kännykkäkin on vähän väliä kateissa. Unohduksien välttämiseksi raapustan muistilappuja ja naputtelen puhelimeen muistutuksia. Ärsyttävää!
Viime viikolla mm. Helsingin Sanomissa uutisoitiin neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyypän uudesta kirjasta. Tähän Ikääntyvän muistikirja -nimiseen teokseen Hyyppä on koonnut tietoa siitä, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään, ja myös mitä ei tiedetä, ikääntyvän ihmisen muistin ja hoksaamisen tehostamisesta.
Hyypän mukaan monella kohua herättäneellä keinolla, kuten gojimarjojen tai muiden superfoodien popsimisella ei olekaan sen kummempaa tehoa. Kahvinkin työmuistia ja tarkkaavaisuutta parantava teho on lyhytaikainen.
Merkittävämpää sen sijaan on opetella uusia asioita ja haastaa muistia. Hyyppä kehottaa pelaamaan shakkia, kortti- tai lautapelejä, opettelemaan vieraita kieliä, harrastamaan taiteita tai opettelemaan puutarhan hoitoa. Hyväksi ovat myös sosiaalinen osallistuminen, erilaiset kulttuuririennot, myönteiset tunteet, kaunokirjallisuuden lukeminen ja kaikenlainen yhdessä toimiminen, sillä ne säilyttävät ja jopa kohentavat kognitiivisia kykyjä sekä parantavat muistisuorituksia.
Erityisesti Hyyppä korostaa sosiaalisuutta, sillä ihminen tarvitsee ”kanssaihmisyyden” tunnetta elääkseen. Niin liikunnan kuin kulttuurielämystenkin suotuisa vaikutus tehostuu, kun mukana on muita ihmisiä. Kaunokirjallisuuden lukemisessakin sosiaalisuus on läsnä, sillä syventyessään romaaniin lukija on Hyypän mukaan läsnä toisen ihmisen maailmassa.
Itse otin loppuvuodesta härkää sarvista ja lähdin haastamaan muistia teatteriharrastuksen pariin. Olen kerran ollut mukana vuosikausia sitten musiikkinäytelmässä, jossa olin yksi kuorolaisista. Nyt opeteltavana on laulujen sanojen lisäksi joitakin repliikkejä. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun niin repliikit kuin laulutkin ovat Heli Laaksosen murretekstiä. Stadin friidulle siinä on haastetta kerrakseen.
En yhtään tiedä, kohentaako tämä laulujen ja vuorosanojen pänttääminen oikeasti arkipäivän muistiani. Sen kuitenkin olen huomannut, että teatteritouhu tuo piristävää vaihtelua arkeen. Ihan samalla lailla saan iloa ja virkistystä niin kirkkokuoron harjoituksista, hikijumpasta kuin vaikkapa lounashetkestä ystävien kanssa. Kaikissa näissä ydinasiana on tuo Hyypän peräänkuuluttama yhdessä tekeminen ja oleminen.
Joten kun Muumimamma toteaa, että ”Kaikki hauska on hyvää vatsalle”, niin yhtä lailla kaikki mukava yhdessä tekeminen on varmasti hyvää myös muistille ja mielelle.
Merja Halinen
toimittaja