Mitä yhteistä on Uudenkaupungin yhtenäiskoulun uudisrakentamisella ja työttömien aktiivimallilla? Molempien kohdalla kunnon keskustelu asiasta alkoi vasta, kun päätökset ovat jo toteutumassa.
Valitettavasti kansa heräsi liian myöhään. Niin taisi käydä myös osalle valtuutetuista.
Kunnallisista päätöksistä käytävä julkinen debatti on elintärkeää ja voi säästää rahaa. Se nostaa esille yksityiskohtia, joita ei ehkä ole osattu ottaa huomioon. Se tuo myös näkyväksi oman paikkakunnan osaajat, joilla on tärkeää tietoa asiasta.
Kunnallispoliittinen vallankäyttö on ollut viime aikoina paljon esillä Kittilän ansiosta. Kyseisen kunnan hallinnon omavaltaisuudet ovat johtaneet Lex Kittilään. Muutos kuntien itsehallintoa koskevaan lakiin antaa valtiolle mahdollisuuden puuttua asiaan.
Uusimmassa Journalistilehdessä selvitettiin, miten pohjoisen kunnan villiä menoa on uutisoitu. Yle ja Suomen Kuvalehti näyttävät ainoina pitäneen Kittilä-kohua esillä sen ansaitsemalla laajuudella. Iltapäivälehtiä asia ei yllättäen juuri kiinnostanut. Eikä Hesaria.
Jutun perusteella näyttää siltä, että toimituksissa ei ole enää riittävästi resursseja lähteä perkaamaan sekavia ja vaikeasti hahmotettavia aiheita. Osa journalisteista on saattanut uskoa, että kuntahallinto kyllä itse oikaisee itseään, kunhan sen tekemät virheet on osoitettu.
On myös ehkä puntaroitu, olisiko vyyhti luettavissa ihan tavalliseksi kunnallispoliittiseksi veivaukseksi. Suomen Kuvalehdelle Kittilä-kohusta kirjoittanut Eeva-Liisa Hynynen kertoo asiakirjoista olevan luettavissa kostoa ja simputusta. Vanhat kaunat ja katkeruudet taitavat olla kunnallispolitiikan helmasyntejä.
Uusikaupunki ei suinkaan ole verrattavissa Kittilän tapaukseen. Se kuitenkin osoittaa ihmisyhteisöissä vallitsevan lainalaisuuden: valta on sillä, joka sen ottaa. Ongelma on laaja. Jatkuvalla syötöllä saamme kuulla väärinkäytöksistä oli puhe poliisista, kirkosta tai muista tahoista.
Nämä kaikki sotkut ovat osa ihmisyyttä. Se täytyy tunnustaa ja pitää päätöksenteko ja hallinto läpinäkyvänä. Niin että jokaisella on mahdollisuus nähdä puutteet ja reagoida niihin.
Tämän lehden yleisönosastolla kritisoitiin opetuspäällikön viran perustamisprosessia, joka olisi luottamusmiestasolta katsottuna vaatinut enemmän avaamista. Tarvitaan siis lisää asioiden selvittämistä. Valmisteltavista asioista tulee tuottaa ja jakaa tietoa, kunnes koko kuva muodostuu. 40 miljoonan euron koulu- ja hallihankkeessa tähän ei näytä päästyn edes vajaassa vuodessa.
Jos kaupunkilaiset eivätkä edes luottamusmiehet pysy asioiden perässä, valta kallistuu helposti virkamieskunnalle. Hinku-kaupungissa, jossa hiilineutraaliusasiat otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa läpäisyperiaatteella soisi, että myös avoimuus saisi tämän saman aseman. Se on kunnallista demokratiaa.
Virpi Adamsson
VTM & pitkän linjan kunnallispolitiikan uutisoija