Aina töissä olevat yrittäjät

Yrittäjien jaksaminen nousee esille aika ajoin. Useat tutkimukset ja kyselyt viittaavat jatkuvasti kasvavaan uupuneiden yrittäjien joukkoon, silti toimenpiteet asian parantamiseksi ovat jääneet puolitiehen. Viime vuoden lopulla julkaistu Yrittäjägallup paljasti, että lähes puolet yrittäjistä kärsii ylirasituksesta. Yli 50-tuntisia työviikkoja gallupin mukaan tekee 44% yrittäjistä ja kahdeksalla prosentilla työviikko venyy yli 70 tunnin mittaiseksi. Loppuunpalamisen kynnyksellä on gallupin mukaan yli 10% vastanneista. Luvut ovat melkoisen huolestuttavia, varsinkin kun käyrä sitten edellisten kyselyiden on vain kasvattanut jaksamisen kanssa taistelevien määrää. Mikä neuvoksi?

On helppo luetella perusasioita, kuten riittävä lepo, terveellinen ruokavalio ja sopiva määrä liikuntaa. Nämä ovat kuitenkin neuvoja, jotka väsynyt ja jaksamisen kanssa painiva ottaa lähinnä haistatteluna. Entä jos henkilö lepää sen mitä ehtii, liikkuu riittävästi ja syö terveellisesti, mutta ei siltikään tunnu jaksavan? Ehkä meidän tulisi pohtia asiaa laajemmin ja tutkia yrittäjyyden asemaa ja sen tuomia odotuksia, sillä nämä luovat asenteita, joita yrittäjät sitten pyrkivät saavuttamaan ollakseen hyviä kansalaisia ja luotettavia veronmaksajia.

Itselläni on kokemusta siitä, kun jaksaminen loppuu. Kohta 20 vuotta kestänyt urani yrittäjänä on pitänyt sisällään nousuja ja laskuja. Kymmenisen vuotta sitten voimat loppuivat. Toipuminen kokonaisuudessaan vei vuosia, mutta se alkoi asenteen muutoksella.

Lopetin jatkuvan keikkamäärien laskemisen ja niistä tulevan rahamäärän vertaamisen viime vuoteen. Tein sitä vain sen verran kuin on tarve. Sen sijaan asetin itselleni uusia tavoitteita, jotka liittyivät jaksamisen parantamiseen. Asetin tavoitteeksi, että kykenen joka kesä pitämään täyden neljän viikon ja talvella yhden viikon loman. Aikaisempi jargon tyyliin ”en ole ehtinyt lomailla”, muuttui muotoon ”on mennyt niin hyvin, että pystyn jo lomailemaan”.

Keskityin niihin töihin, jotka koin mielekkääksi ja tein tietoisen päätöksen, että jätän ne työt ottamatta, jotka joko eivät sisällöltään ole sellaisia, että haluan niitä tehdä tai osuvat lomalle suunnittelemaani ajankohtaan. Tämä oli yrittäjäurani parhaita päätöksiä.

Uusikaupunki ei liene poikkeus vaan meilläkin on paljon pieniä yrityksiä, joissa yrittäjä tuskailee jaksamisen kanssa. Suosittelen kokeilemaan ajattelutavan muuttamista. Entä jos vain luottaisit siihen, että et ole korvaamaton eikä asiakkaasi karkaa mihinkään vaikka välillä lataisit akkuja. Hekin varmasti tervehtivät mieluummin hyvin jaksavaa ja iloista yrittäjää kuin jatkuvasti äärirajoille itseään ajavaa ihmistä.

Yrittämisen perusajatuksesta ei tarvitse luopua. Sen tulee edelleen olla taloudellisesti kannattavaa, kehittyvää ja kasvuun tähtäävää. Nämäkin osa-alueet kuitenkin täyttyvät huomattavasti varmemmin, jos yrittäjä itse jaksaa paremmin.

Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti